4. Perhe elämää
Me pidimme Cingin kanssa suuret häät. Vieraita oli paljon. Cingin isäkin tuli. Hän oli ollut todella kauan työmatkalla ja kiertänyt ympäri Kiinaa auttaen nuoria tyttöjä uusien miehiensä luokse. Kun Cingin isä kuuli, ettemme ole noudattaneet hänen antamia käskyjä, hän ilmoitti että meidän olisi muutettava.
Päätimme muuttaa kolmisin pois Kiinasta ja löysimme todella ihanan asunnon Leutolaaksosta. Vaikka minua jännitti muuttaa Leutolaaksoon takaisin, nähdessäni talon en epäröinyt yhtään. Se oli tietenkin paljon paljon pienempi kuin edellinen, mutta se riitti meille kolmelle todella hyvin. Päätös muuttaa Kiinasta oli juuri se ettei siellä hyväksytty enempää kuin yksi lapsi per perhe. Halusimme Cingin kanssa ainakin Magumin lisäksi kaksi lasta.
Pian tuli Magumin aika kasvaa isoksi tytöksi. Minusta hän vain kaunistui kasvaessaan.
Seuraava aamu oli oikein juhlittava aamu. Oli Magumin ensimmäinen koulupäivä ja vauva ilmoitti tulostaan.
Olimme Cingin kanssa riemuissamme. Kerroimme Magnumille, että saisimme pian vauvan ja tyttökin oli riemuissaan. Yritin kokata aamiaiseksi lettuja, mutta ne pääsivät palamaan.
Raskauteni meni hiumaa vauhtia ja pian meidän pikku prinssimme syntyi. Olin yksin kotona.
Vauva sai nimekseen Niko, isoisäni mukaan, ja hän peri isänsä silmät ja ihon ja yhteisen hiustenvärimme. Rakastuin poikaan heti, sehän on ilmiselvää olenhan hänen äitinsä. Kuten varmaan on arvattavissa olen kokoajan ollut kotona, joten kotiin jääminen Nikoa hoitamaan ei ollut ongelma.
Kun Magum palasi koulusta hän kiljahti nähdessään Nikon.
"Saanko minä hoitaa häntä?" tyttö kysyi innoissaan.
"Kyllä, mutta sinun pitää olla varovainen ", sanoin hymyillen. Tytön silmät oikein kiiluivat kun tämä katsoi veljeään.
"Äiti, eiköniin että Niko on vielä pikkunen?" Magum tiedusteli.
"Aivan niin Niko ei ole vielä kuin muutaman tunnin ikäinen" selitin tytölle hymyillen. Magum kyllä tiesi etten ollut hänen oikea äitinsä, mutta tyttö nimitti minua silti äidikseen. Magum kyseli usein missä hänen äitinsä oli ja vastauksena hän sai aina että muualla.
"Nyt voin kertoa kavereille että minulla on veli", tyttö totesi innokkaast ja lähti leikkimään pupullaan.
Cing oli myös onnessaan tullessaan töistä ja saadessaan poikansa ensimmäisen kerran syliin.
Muutama päivä Nikon syntymän jälkeen sain vieraan. Kun näin äitini, raivostuin toden teolla. Miten tämä kehtasi tulla kaiken sen jälkeen.
Menin äidin luokse.
"Miten kehtaat tulla tänne?" huusin
"Mitä tarkoitat?" äiti kysyi.
"Kyllä sinä tiedät. Ala painua" huusin
"En ole tehnyt mitään väärää" äiti puolustautu
"Ai et vai? Lähetit minut Kiinaan ", raivosin
"Itse karkasit. Näytät olevan aivan onnellinen", äiti puolustautui.
"Silti se on anteeksiantamatonta", kivahdin ja menin sisälle paiskaten oven kiinni.
Pian koitti pikku prinssimme synttärit.
Vietimme sitä vain perheen kesken. Emme olleet kovinpaljoa tutustuneet naapuruston muuhun väkeen.
Tälläinen hurmuri Nikosta kasvoi. Jo noin pienenä hänellä on jo noin vallattomat hiukset.
