7. Ikävät uutiset
Eräänä aamuna Cing lähti töihin, kuten joka aamu. Kuitenkin tunnin päästä puhelin soi.
"Haloo"
"Onko Moona Lao?"
"Kyllä"
"Nemo Junnas, Leutolaakson poliisista huomenta"
"Huomenta", vastasin pelästyneenä.
"Minun pitää valitettavasti kertoa, että miehenne menehtyi matkalla töihin. Hän ajoi kolarin", poliisi selitti pahoittelevana. Aloin itkemään.
Kun Magum ja Niko tulivat koulusta, oli minun tehtäväni kertoa lapsille surullinen uutinen. Niko rupesi heti itkemään, mutta Magum ei itkenyt.
Illalla tyttö meni takapihalle ja nurkan taakse itkemään. Hän itki kauan.
Minä surin monta kuukautta. Koko perhe suri. Magumkin oppi suremaan muiden nähden.
Eräänä aamuna ovikello soi. Ovella oli todella komea nuorimies
"Hei olet varmaan, Moona", mies sanoi.
"Kyllä olen. Kukas sinä olet?"
"Nemo Junnas, soitin sinulle miehestäsi", mies selitti.
"Niin?" kysyin ja aloin pelkäämään.
"Valitettavasti tuon taas suru uutisia. Äitisi kuoli kaksi päivää sitten", Nemo kertoi
"Aijaa. Kiitos, kun tulit kertomaan", sanoin ja iloitsin mielessäni ettei äidistä ollut enään vaivaa.
Nemo jäi juttelemaan minun kanssani pitkään ja jossain vaiheessa aloimme tapailla toisiamme usein.
Pian Nemo muuttikin meille.
Muutin myös tyyliäni, hiukan vanhemmaksi.
Nemo tuli todella hyvin toimeen lasten kanssa ja miehestä näkyi päällepäin että hän rakasti lapsia. Ninni ja Nemo tulivat oikein hyvin toimeen keskenään.
Samoin Ninni ja Magum tulivat hyvin juttuun. Magum ei edes miettinyt sitä, että hänellä ei ollut huoltajaa, vaan oli onnellinen että oli edes perhe. Pian suru unohtuikin.
//: taas tuli aika lyhyt, mutta...
