Poikaystävän uusi kissa on ihana! Tai oikeastaan se on niiden äidin kissa, ei tuo ole kerinnyt vielä muuttamaan omaan kämppäänsä. Ens syksynä ois sekin edessä sitten, ja turkuun asti.. sikamaista.
Kuitenkin, se pikku vaavi on aivan ihana! Keväällä syntynyt, mutta silti ihan pieni vielä. Pieni pikimusta pääkin minun nyrkin kokonen, ja mulla on pieni nyrkki. Mikko nimesi sen tänä aamuna Sissiksi, kun se on aikalailla pikimusta ja piiloutuu hirmu hyvin mustiin sohviin. Sitäpaitsi se oli kuulemma koko aamupäivän ollut ihan sekopää, ja sitten sopivasti väsähti kun menin siellä käymään. Se oli niin ihana kun käperty mun syliin nukkumaan semmoinen pikkuinen silkkiturkkinen pallero!

Sanoin sille Mikon äiteellekin, että minä vien tämän teidän vauvelin kotio, mutta ei se halunnu luopua siitä.
