Janelail
Sim
UID 211
Digest Posts
0
Credits 0
Posts 196
Reading Access 10
Registered 6-10-2007
Status Offline
|
|
|
Samanthan Päiväkirjan ensimmäinen osa kirjoitettu 9. simtoukokuuta 2007.
Rakas päiväkirja, haluan kertoa sinulle jotakin ensin itsestäni, ennekuin kerron elämästäni, jotta voin vuosien kuluttua lukea kirjoituksiani sekä ajatuksiani ja huomata, kuinka paljon olen muuttunut noina vuosina. Olen aina pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa ja todennut sen olevan paras keino omien ajatusten ja elämän tulkintaan. Myöhemmin jotkin ikävät tapahtumat elämässä näen nyt aivan uusin silmin ja toisinaan minua huvittaa asenne ja näkemykseni asioiden ollessa käsillä.
No niin, nyt asiaan  . Olen siis erittäin köyhistä oloissa kasvanut villi "poikatyttö". Naisistuttuani kadotin osan tuosta "poikatytöstä" ja tilalle tuli raisu ja sensuelle nainen. Olen kovin mukavuuden haluinen, enkä tahtoisi raataa liikaa työkseni. Haluaisin kuuluisaksi laulajattareksi, näyttelijäksi tai malliksi. En vain tiedä, mistä voisin aloittaa urani kun koulutkin jätin kesken enkä jaksanut päntätä. Olen rahaton ja lisäksi olen vielä hieman lihavakin halpis hampurilaisruokavalion jäljiltä. Kuka olisi uskonut, että silloin kun vähiten odottaa voi tapahtua jotakin odottamatonta?
Siis tänään minulle tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. No, tämä tapahtuma ei ole ollut mukava eräälle toiselle, mutta minulle se oli eräänlainen pieni käännekohta ja onnenpotku elämässäni. Kävi nimittäin niin, että setäni kuoli alkoholismiin ja hän jätti minulle perinnöksi oman talonsa Bluehill nimisessä kaupungissa. Rahaa hän ei paljoa jättänyt, mutta oli siinä kuitenkin sen verran, että pystyisin matkustamaan Bluehilliin ja elämään kaupungissa jonkinaikaa ja ehkäpä jopa keksisin, mitä elämälläni tekisin! Arvaatkin varmaan jo, että tänään oli se päivä jolloin matkustin Bluehilliin sinisellä romuautollani...
Olin onneni kukkuloilla, sillä ajattelin löytäväni itseni jostakin upeasta lukaalista sillä paikan osoite oli BeachBoulevard 1b, eikö kuulostakkin hienolta?!
Avatessani oven meinasin haljeta jännityksestä. Ulkoapäin talo ainakin näytti ihan hienolta, mitä nyt tillet olivat hieman halkeilleet, eikä etupihaan oltu juuri panostettu kuin yhden muovisen kukka-amppelin verran. No äkkiähän sekin korjaantuisi kun Sam pääsee sisustuksessa vauhtiin.
En järkytykseltäni pystynyt hengittämään hetkeen. Talo oli KAMMOTTAVA sisältäpäin. Tapetit olivat kellastuneet merkkinä siitä, että sisällä oli tupakoitu ankarasti lisäksi ne olivat läiskiä täynnä ja repeilleet sieltä täältä. Huonekalut olivat sen näköisiä kuin ne olisi haettu suoraan kaatopaikan hajottamolta. Ainoa positiivinen asia, joka tuli mieleeni keittiöstä oli sen vaaleanpunainen väri. Punaisen eri sävyt ovat suosikkejani. Mietin, että uskallanko mennä enää muihin huoneisiin.
Avasin varovasti kylpyhuoneenoven ja järkytykseni oli vieläkin suurempi kuin ensin mennessäni keittiöön. Kylppäri oli yltäpäältä vihreän liejun ja lian peitossa. En uskaltanut kurkistaa vessanpönttöön. Kokeilin suihkua, ainakin se toimi, mikäli koskaan ilkeäisin mennä sinne. Vaikka itse olinkin köyhän perheen tyttö, en voi sanoa, että olen koskaan nähnyt noin huonokuntoista loukkoa. Huolimatta halvoista huonekaluistamme äitini tapana oli kuitenkin siivota säännölisesti.
Jatkoin matkaani allapäin. Tuskin mikään voisi enää masentaa minua enempää. Päädyin viimein olohuoneeseen ja sen tunkkainen tuoksu ja vanhat kuluneet sohvat eivät enää hetkauttaneet minua.
Huoneenperällä näin valopilkkuni, päiväni pelastuksen, nimittäin KARAOKELAITTEET!!! Olisin voinut hyppiä onnesta vaikka kuuhun. Olin aina halunnut oppia laulamaan ja nyt minulla oli ihan aidot karaoke laitteet kotonani, jos tätä nyt voi vielä kodiksi sanoa.
Tässä minä siis olen Samantha Smith, uudessa kaupungissa, omassa asunnossani aikuisuuden kynnykyksellä. Katsahdin itseäni peilistä, olen sentään söötti kasvoiltani.
Päätin keittää kupillisen kahvia keittiössä huomaamallani kahvinkeittimellä. Hyväksi onneksi se vielä toimi ja oli puhdaskin. Setä oli sentään huolehtinut joidenkin asioiden kunnosta, kuten hellan, kahvikeittimen ja karaokelaitteiden.
Kahvikupposen jälkeen päätin katsoa, mitä päivän sanomalehdessä kerrottiin kaupungin tapahtumista. Halusin aloittaa kaupunkiin ja sen asukkaisiin tutustumisen mahdollisimman pian, sillä inhosin yksinäisyyttä ja tylsyyttä. Ehkäpä keksin jo huomiselle jotakin kivaa tekemistä! Lopetan nyt tältäpäivältä kirjoittamisen, sillä minun on ruettava miettimään missä ja miten aion nukkua, Sedän vanha sänky ei näytä kovin houkuttelevalta...nähdään taas!
|
|
|
