Minusta elokuvien taso on laskenut yleisesti ottaen ihan hirveästi viimeisen 15 vuoden aikana. Nykyleffat tuntuvat olen täynnä väkivaltaa, ja loppu täytetään kamerakikkailulla, erikoistehosteilla jne. Juonet on usein mitä sattuu ja kokonaisuus horjuva, ja näitä kameraräiskintäpätkiä tulee hirveällä vauhdilla ulos.
Etenkin mniua ärsyttää kameratyöskentelyssä tapahtunut murros; perinteistä kuvakerrontaa näkee nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen (kamera paikallaan/vaunuissa/panorointi/tilttaus/nostokurki), tilalle on tullut hirveä lennätys, kuten esim. Harry Potter elokuvissa, jotka muuten on minusta aivan karmeita tekeleitä.
Ihmiset ovat tottuneet jo sellaiseen visuaaliseen ralliin, ettei moni osaa enää katsoa vanhoja elokuvia, kuten kotimaisia klassikoita kuten Komisario Paukkuja. Huolestuttaa, kasvaako kokonainen sukupolvi suttuelokuvien hötöiseen maailmaan.
Enää ei myöskään tahdo tulla samanlaisia hittihitti elokuvia kuin ennen (kuten Jurassic Park, jonka jokainen näki sata kertaa), vaan elokuvia tulee niin hitosti, että ne syövät toisensa.
Paras oli tässä pari vuotta sitten.... silloin tuli ensi-iltaan Sahara, just tämmönen toiminta-räiskintä-höttöleffa, joita maailma on täynnä. Sitä mainostettiin "Vuoden odotetuin elokuva". Ei siinä mitään, kyllä se varmaan oli ihan hyvä, mutta kun se tuli kesä/heinäkuussa, ja toukokuussa päivänvalon näki sellainen elokuvateollisuuden/historian dinosaurus kuin Star Wars episodi III Sithin kosto, jota on odotettu yli... 20 vuotta... Että joo, kyllä joku sahara varmaan sen peittoaa. Sama kuin vertais vaikkapa... Suomen tangokuningatarta Madonnaan

Vaikkei Star Warsia katsoisikaan, elokuva oli silti elokuvahistorian kannalta yksi vuosikymmenen merkkitapauksia.