Osa 1
Uusi päivä avasi Kaunialan kaupungin syksyn. Päälle päin kaikki näytti olevansa entisellään mutta näin se ei ollut.
Niina Terhakainen heräsi uudesta asunnostaan kun iloiset syksyiset auringonsäteet osuivat kirkkaina hänen väsyneille silmäluomilleen ja hän nousi. Tavalliseen tapaansa nainen nuosi ylös ja puki päälleen lähtien sitten hakemaan aamun lehden. Näreänä hän nuoki lehden maasta ja tuijotti postipoikaa joka odotti vaivan palkkaa. Niina kirosi mielessään, että Tiina, hänen siskonsa, oli aikoinaan, joka ainoa aamu antanut pojalle rahaa. Törkeästi hyviä huomenia sanomatta Niina talsi sisälle
Lehden luettuaan ja työpaikat selattuaan Niina päätti pirauttaa salarakalle Toni Lorulalle. Jostain kumman syystä Tonin puhelin oli sanottu irti. Tästä vihaisena sekä myös hieman surullisena nainen painoi luurin takaisin paikoilleen.
Niina päätti lähteä kaupungille, mutta astuessaan ulos hän huomasi pihallaan Taneli Haaveisen sekä upean komean tumman miehen juttelevan keskenään. Nainen tunsi olevansa sulaa vahaa tuon miehen edessä. Koska Tonista ei ollut tietoakaan hän päätti mennä tutustumaan naapurinsa Tanelin ystävään.
Pian sitten Niina saikin tietää, että mies oli äitinsä kanssa Siniperässä asuva, Kaarle Janatuinen ja omisti äitinsä kanssa leipomon. Miehellä olisi siis rahaa kuin roskaa, nainen ajatteli mutta paljon enemän häntä kiinnosti miehen muut taidot. Jonkin ajan kulttua Kaarle hipaisi "vahingossa" Niinan kättä ja nainen tiesi mihin se saattaisi johtaa.
Niina päätti laittaa kaikki niin ylä-kuin ala-asteilla oppimansa hurmamiset peliin ja alkoikin sitten aikansa kuluksi houkutella Kaarlea "päiväkahveille" tosin pikkuhiljaa ja hyvin hyvin vihjailevasti.
Valitettavasti naisen lupaavasti alkanut uusi hurmauksen kohde joutui poistumaan kun ilta tuli. Hänen äitinsä tarvitsi kuuleama aina apua kassan laskemisessa ja siivoamisessa. Harmistuneena Niina oli menossa jo sisälle kun huomasi hahmon lähestyvän kaukaa. Nainen tunsi erittäin hyvin tuon keinuvan ja rinta rottingilla-kävely tyylinin. Nin nopeasti kun Niina vain korkokengiltään pääsi hän juoksi vastaan.
"Toni, Kultaseni!", nainen huudahti ja hyökkäsi suutelemaan miestä. Toni oli enemmän kuin mielissään tästä upeasta ja pehmeästä vastaan otosta.
Eipä aikaakaan kun Toni ja Niina kuhertelivat yläkerrassa Niinan upouudessa pari sängyssä. Niina kertoi hieman katkeran oloisena siitä että Tiina oli kihlautunut Janus Goottilan kanssa. Toni näytti hieman vaivautuneelta kuullessaan sanan Goottila, mutta eipä miehen sylissä värisevä nainen sitä tajunnut.
"Kultaseni. Olen varannut meille viikonlopuksi upean matkan Twikkii-saarelle. Vain me kaksi", toni kuiskasi ja kohotti kulmiaan hymyilen.
Niina tajusi että hänen pitäisi perua paritkin treffit, mutta ilmainen matka ja yöt, kuumassa ja kosteassa tropiikin ilmaissa voittaisivat treffit stadissa.
"Ihanaa, Kulta. Mutta eikö se ole aika kallista?", nainen kysyi kummissaan.
"Sai palkkankorotuksen", mies kuiskasi ja kaatoi naisen peiton alle naurean samalla:
"Apulaistohtori haluaisi nyt näyttää neidille taitonsa."
Muutaman tunnin päästä Toni normaalin tapaansa nousi nukkuvan Niinan vierestä etsi puhtaat vaatteet (joita hänellä Niinan luona oli paritkin) ja suunnisti sitten kotiin välttyäkkseen naisen kysymyksiltä miksi hän ei vastanut vanhasta numerostaan. Hän keksisi jonkun hyvän selityksen naiselle matkalla.
Niina heräsi keskellä yötä ja huomasi Tonin taas loikkineen tiehensä. Huokaisten hän meni suihkuun ja mietti siellä onnellisena ihanaa ilmaista lomaviikonloppuaan. Vain hän ja Toni ja kaukana tutuista.
Samaisena päivänä:
Elina Mukavainen oli todellakin ottanut pahasti isänsä tulipalo kuoleman ja syytti siitä itseään ja osittain miestään Tapiota. Jos Tapio ei olisi puksauttanut häntä raskaaksi niin hän ja hänen äitinsä olisivat olleet kotona silloin kun palo oli syttynyt. Tytötkin olivat olleet silloin koulussa. Hermanni oli ollut dememtoitunut, mutta oli kauheaa että se oli koitunut hänen kohtalokseen.
Eipä Elina ollut ainoa. Myös Hermannin vaimo, Elinan äiti Hilja, oli ottanut miehensä poismenon raskaasti. Hän ajatteli yhä enemmän kuolemaansa ja mietti sitä kuinka paljon Hermannilla olisi ollut aikaa ilmain tuota kohtalokasta valmisateriaa.
Leena päätti viedä mummonsa kävelylle ja he ajattelivat käydä samalla Kaunialan hautuusmaalla ukkia katsomassa. Hilja oli hieman harmissaan sillä illalla olisi tarkoitus juhlia Elinan sekä Siljan synttäreitä, mutta toisaalta Hermannille olisi ihanaa kertoa, että Siljasta kasvaisi tänään söpö pikku taapero.
Ilta oli jo pitkällä kun kaksikko saapui hautausmaalle. Leena osasi surra hiljaa mutta sen sijaan Hilja parkui ja huusi miksi juuri jumala oli hänen miehensä ottanut.
Mummoaan häveten Leena meni odottelemaan portille jossa hän huomasi Timo Haaveisen, hänen ihastuksensa kohteen.
"Hei Timo, mitä sinä täällä?", Leena meni heti juttelemaan pojalle.
"Hei Leena, Kävin katsomassa äitini hautaa. Se siirrettiin tänne juuri.", poika kertoi ja kaksikko rupatteli hetken ja piti yllä pientä flirttiä yllä.
"Muuten, pääsin sinne minne halusinkin", Timo sanoi äkkiä. Leena katsoi poikaa hetken ja virnisti typerästi.
"Sain stipendin Sim Cityn yliopistoon, lähden syksyn jälkeen" Timo kertoi hymyilen. Tytön sydäntä kirpaisi, hän ei ollut saanut stipentiä vaan hänen siskonsa Anneli.
"Onnea... Ouh mummi tulee, tänään on äitini ja pikku siskoni synttärit niin pitää mennä.", tyttö sopersi ja lähti nopeastii kohti mummoaan.
"Nähdään koulussa!", Timo huusi tytön perään. Leena tunsi kyynelten nousevan silmiinsä.
Lähtiessään hautuumaalta kohti kotia Leena kauhistui hieman kulkiessaan mummonsa vierellä. Hilja näytti vanhentuneen silmissä ja elämän ilo oli kadonnut vanhuksen silmistä.
"Muistahan sitten illalla pakata, huomenna on aikainen lähtö kentälle", Hilja sanoi ja käveli lapsenlapsensa ohi.
Ensi kertaa Leenalle tuli pelko siitä että mummo nukkuisi pois pian. Varmasti aivan liian pian.
Illalla Vanhasilla juhlittiin tupla synttäreitä. Tapiota ei oltu edes kutsuttu, sillä Elinan pitäisi pian tehdä päätös eroaisiko vai ei miehensä kanssa. Onneksi kukaan eti tiennyt että Hiljan mielessä pyöri vain kuolema, olisivat iloiset juhlat menneet pipariksi.
Viimein Elina sai sitten Siljan nukkumaan ja Hilja astui huoneeseen.
"Tyttöseni, meidän täytyy jutella", Hilja sanoi lempeästi ja katsoi Elinaa. Nainen nylkkäsi ja suukotti vielä kuopustaan otsalle ja lähti äitinsä perässä olohuoneeseen.
Hilja ja Elina puhuivat pitkään "onnellisesta avioliitosta" Hilja kertoi että myös Hermanni oli joskus aikoinaan pettänyt häntä, mutta Hilja oli päättänyt antaa anteeksi. Vanhus puhui viisaita ja kehoitti Elinaa miettimään tarkasti halusiko todella sitten kuolla yksin ja halusiko hän todella erota.
Seuraavana aamuna Leena ja Anneli juoksivat kilpaa taksiin joka tuli hakemaan heitä lentokentälle.
"Vauhtia mummi, kone lähtee!", Anneli huusi
Hilja katsoi hymyilen tyttöjä ja torui näitä hypäten samalla taksiin.
Perillä Twikkii-saaren rantahotellissa.
Leena ja Anneli saivat oman huoneen kun taas Hilja otti itselleen pienemmän huoneen kerrosta ylempää. Kun hilja oli vienyt tavaransa ylös hän tuli tyttöjen huoneeseen, jossa nämä olivat ulkoterassilla.
"Mummi vau katso, tässä on ranta", Leena hihkaisi ja istui katselemassa aaltoja jotka löivät rantaan.
"Ja oma parveke, mun täytyy saada ainakin uudet uikkarit että voin mennä aurinkoon", Anneli seposti innostuneena.
"Mä haluan käydä kanssa jossain yleisellä kiertoajelulla ja ostoksilla", Leena vigahti.
"Tytöt, kerkeämme kyllä, muistakaa että tämä on viimeinen lomamme yhdessä" Hilja sanoi ja katsoi lapsen lapsiaan sanoen:
"Olen niin ylpeitä teistä"
Jatkuu...
