Ilta pimeni yöksi Terhakaisilla. Janus, Tiina ja Aleksanteri kävivät viimeinkin nukkumaan raskaan päivän jälkeen.
Ei mennyt montaakaan tuntia kuin alaoven lukko napsahti auki ja sisään hiippaili tumma hahmo joka hieroi käsiään yhteen ja katseli ympärilleen.
"Hyvä telkkari peitti varmasti lukon napsahduksen äänen", rosmo kuiskasi itselleen ja lähti hiippimään kohti yläkertaa.
Huono uninen Janus oli herännyt alhaalta kuuluviin.
"MAALI!", huutoihin jota legendaarinen urheilija selostaja Mika Mönhä huusi ponnekkaasti Rokkavat laamat ja Litsevät lehmät loppuottelun kunniaksi. Kun vanhus astui ulos makuuhuoneesta hän huomasi ylös hiipivän rosvon. Salaman nopeasti Januksen vielä virkeät aivot tajusivat tilanteen ja mies juoksi alakerran puhelimeen soittamaan Kaunialan poliisiasemalle.
Juuri kun ylhäällä oleva rosmo oli tunkemassa ryöstöpussiinsa poreallasta pihaan lipui sinilakkien auto pillit viheltäen. Gabriel tunkaisi nopeasti altaan kassiinsa ja lähti juoksemaan karkuun.
Taisetelu kesti vain hetken ja koska poliisiasemalta oltiin lähetetty uusin tuotos ja vielä nainen tämä heiveröinen tyttönen hävisi kamppailun ammattimaiselle Gabrielille ja varas pääsi karkuun.
Nainen joutui häpeissään menemään myöntämään että rosvo oli päässyt karkuun. Syömässä ollut Janus mutisi jotain verorahojen väärin käytöstä sekä siitä että kaikenmaailman tilliäiset pääsivät poliseiksi ja käski naisen häipyä ennenkuin Tiina heräisi.
Tiina oli nytten raskaana Janukselle ja pari siis todella iloitis tulevasta lapsesta. Janus oli aamulla kiireen vilkkaa käynyt ostamassa uuden porealtaan sillä Tiinalla oli tapana suuttua hyvin pienestä.
Myön Aleksanterista oli kasvanut hieno nuori mies. Allu oli saanut tarpeekseen koulukiusaamisesta ja hän harrasti liikuntaa todella paljon niinoä Janus joutuikin usein repimään ja herättelemään Allun kouluun koska tämä oli illalla treenannut liian pitkään eikä ruumis kerennyt palautumaan rasituksesta.
Myös Cassandra kävi kylässä ja Aleksenteri oli innoissaan siskonsa raskaudesta hänestä tulisi siis eno hyvinkin pian. Cassandra taas ei ollut niin mielissään siitä että Tiina odotti vanhalle isälleen uutta lasta, mutta hän pysyi vaiti tästä epäkohdasta.
Aleksanterista alkoi kehittymään oikein kova urheilija ja hän oli varma että lukiossa olisi tyttöjä jotka osaisivat arvostaa älykästä ureheilijaa.
Pian syntyikin sitten pikkuinen kaunokainen nimeltään Heli Terhakainen. Janus oli innoissaan pienestä Enkelistään ja hoivasikin tyttöä päivittäin tiinan iloksi.
Pian sitten Tiinalla oli jälleen hyviä uutisia kihlatulleen hän oli taas raskaana. Janus ja Tiina saisivat siis toisenkin lapsen.
Sitten eräänä aamuna kun Janus oli syöttänyt pikkuisen Helin ja vienyt tämän takaisin häkkisänkyyn hän sai todella epämielyttävän vieraan. Herra Kuoleman.
"ON AIKA JANUS", kuolema sanoi ja osoitti mustaa aukkoa joka ilmestyi makuuhuoneeseen.
"Mutta minähän olen vielä ihan terve", janus vakuutteli vieraalleen joka alkoi polkea jalkaansa malttamattomasti maahan.
"MEILLÄ ON KIIRE JOKA SEKUNTTI JONKA TAPPELEMME TÄÄLLÄ VIIVÄSTYTTÄÄ ASIKKAITANI MARS MATKAAN SIITÄ", kuolema sanoi ja meni aukon eteen odottomaan.
Januksen ruumiista irtautui sielu joka vilkutti vielä pienelle Helille.
"Muista olla kiltti sitten pikku sisaruksellesi, ruusunen", Janus tokaisi ja marssi kuoleman perässä aukosta joka hävisi sen jälkeen.
Januksen hautajaiset olivat vain Cassandran, Allun ja Tiinan sekä pienen Helin välinen tilaisuus. Janus pääsi muun sukunsa kanssa Goottiloiden yksityiseen hautauskarsinaan Kaunialan hautausmaalla.
Pian sitten syntyi Januksen ja Tiinan toinen lapsi tytär sekin, hän sai nimekseen Henna Terhakainen. Pian tämän jälkeen Allu sai vihdoin tarpeeksi rahaa opiskelunsa kustantamiseen ja livisti sitten Simcityn yliopistolle.
Pian pikkuisesta Helistä kasvoi oppivainen ja iloinen taapero.
Eipä Tiina siis ollut siskoksista ainoa äiti. Pian kun Niina oli palannut lomaltaan hän oli huomannut vatsansa pyöristyneen niin että se tarkoitti vaan yhtä asiaa lasta.
Eräänä iltana Kaarle Janatuinen soitti Niinalle ja kertoi välttämässä haluta alkaa seurustelemaan tämän kanssa. Aluksi nainen oli kovasti ajatusta vastaan mutta lupasi sitten että mies saisi tulla käymään hänen luonaan jota he voisivat keskustella.
Seuraavana aamuna totaalisen muodonmuutoksen kokenut Kaarle tupsahti naisen ovelle ja Niina alkoi lämetä ajatukselle yhteen muutosta ja muusta pesänrakennus suunnittelusta. Kaarle muiskautti mukavan pikku pusun raskaana olevan naisen huulille ja hymyili sitten tälle iloisesti.
Tiina ja Kaarle juttelivat koko päivän siitä että miten nopeasti he etenivät. Niina hieman ihmetytti miksi miestä ei vaivannut se että nainen ei edes ollut varma tulevan lapsensa isästä. Mies kuittasi kysymyksen sillä että hänelle se olisi hänen lapsensa kumminkin oli se sitten kenen tahansa.
Sinä yönä Niina ei saanut unta vaan hän silitteli vatsa kumpuaan ja mietti Kaarlen uskomatonta tarjousta. Ei kai leipurin vaimon elämä voisi niin vaikeaa olla. Ja siinä samallahan voisi tiirailla hyvän näköisiä asiakkaita joista myöhemmin tulisi hyviä salarakkaita.
Seuraavana aamuna heti Niinan soiton jälkeen Kaarle riensi kertomaan äidilleen Terhikille naisen päätöksestä.
"Mutta mitäs sille Virvelle tapahtui joka täällä oli eilen?", vanhus hieman ihmetteli.
"Virve ei halunnutkaan kihloihin mutta tämä Niina tulee tänään esittäytymään.", mies kertoi äidlleen ja Terhikki vilkuili epäilevänä poikaansa. Ei kai se pahaksikaan olisi.
Kun Niina viimein saapui Terhikki hämmästyi heti naisen vatsasta. Kaarle ennätti sanomaan ennekuin Niina kerkesi sanomaan mitään, että lapsi oli Kaarlen ja siksi hän halusi pikaisesti Niinan kanssa naimisiin ja muuttaa yhteen. Terhikki oli innoissaan kuullessaan "lapsenlapsestaan" ja toivotti avonsylin miniän tervetulleeksi.
Pian sitten Kaarle ja Niina menivät kihloihin ja siitä nopeasti naimisiin ja ottivat Jatuinen sukunimen, toisaalta Kaarle ei kehdannut sanoa Niinalle että tämä ei ehkä sittenkään ollut hyvä idea ja sama juttu nakersi myös Niinan takaraivossa.
Jatkuu...
