Laura
Administrator
  
guardian of the online-list
UID 69
Digest Posts
0
Credits 10
Posts 2010
Reading Access 200
Registered 13-9-2007 Location Jossain Pohjanmaalla
Status Online
|
|
|
Voih, kiitos kivoista kommenteista
------------------
OSA 2
Vaihdettuaan papin vaatteet omiinsa, Simon suunnisti MI3:n toimistolle. Hänen oli kerrottava K:lle mitä oli saanut selville. Perillä hän nousi hissillä suoraan ylimpään kerrokseen ja käveli eräästä ovesta sisään.
-Huomenta Neiti Penny. Pomo näyttää olevan paikalla. Hyvä minulla onkin hänelle asiaa. Simon sanoi astuessaan sisään ja nähdessään Neiti Pennyn istuvan pöytänsä takana. Pomon läsnäolon hän huomasi naulakosta. Neiti Pennyn takin lisäksi siinä roikkui pomon takki ja hattu.
-Simon! Et voi mennä suoraan sisälle, minun täytyy ilmoittaa sinut. Pomo ei ehdi ottaa juuri nyt ketään vastaan. Penny huudahti.
-Kyllä hän ehtii minut ottaa vastaan. Minulla on tärkeää asiaa. Simon sanoi jatkaen matkaansa.

Avattuaan oven hän näki miksi Pomolla oli ollut niin kiire.
-Agentti 770. Ettekös tekin pelaa golfia? Mikä teidän tasoituksenne olikaan? Koo kysyi hieman hämillään.
-Kyllä Sir. Tasoitukseni on 40, Sir. Simon vastasi.
-Niin, aivan. Minun on..ööh..43. Ehkä voimme pelata joskus yhdessä. Koo lausahti.
-Kyllä se sopii, Sir.

-No niin. Istu agentti 770. Sinulla on minulle kai jotain kerrottavaa. Liittyykö se P.R.I.S.M.A:an? Kyseli mies joka oli kenties Englannin korkeimmassa asemassa, heti kuningattaren jälkeen.
-Isä Carl oli ystävällinen ja kertoi meille miehen nimen ja olinpaikan. Hänen nimensä on Jonas Blofield ja hän on juuri nyt Turkissa. En kuitenkaan usko että hän on P.R.I.S.M.A:n johtaja, joku pienempi pomo hän saattaa olla. Simon kertoi samalla istuutuen.

-Tuon me jo tiesimmekin, mutta hyvä, tämä varmisti asian. Turkin osastomme on seurannut kyseistä miestä. Tässä on kuva hänen talostaan. Hieman vanha tosin, nykyisin se on harmaa. Talossa toimii hotelli ja klubi. Uskomme niiden olevan vain hämäystä. Tahdon, agentti 770, että sinä lähdet Turkkiin ja etsit käsiisi tuon miehen. Hän on vastuussa tästä operaatiosta. Ja muista, että sinulla on lupa tappaa. Koo kertoi samalla osoittaen että tapaaminen oli ohi. -Agentti, ole varovainen.
-Olen, Sir. Simon sanoi poistuen johtajan huoneesta.

-Oih Simon. Lähdetkö sinä Turkkiin? Pääsisinpä minäkin. Penny huokasi.
-Kuinka sinä tiedät että lähden Turkkiin? Simon ihmetteli.
-Johtajalta jää joskus kaiutin päälle. Kuulin keskustelunne. Sihteerikkö sanoi kirkkain silmin. -Tulethan pian takaisin?
-Tulen tulen. Ja kun tulen, Pennyseni, vien sinut aurinkolomalle. Agentti Black lupasi, myöskin hyvin kirkkain silmin.
-Krööh! Neiti Penny. Kaiutin jää joskus teiltäkin päälle. Päästäkää agentti 770 matkaan. Hänen on lennettävä vielä tänään. Kuului Neiti Pennyn pöydällä olevasta kaiuttimesta.

----------------------------
Lento Ankaraan kesti useamman tunnin. Päästyään lentoaseman ulkopuolelle Simon pysähtyi katselemaan ympärilleen. Pian hänen taakseen asettui henkilö.
-Orvokit ovat erityisen sinisiä tänä vuonna. Mies sanoi.
-Niin ovat kissankellotkin. Simon vastasi.

-Agentti 832 oletan. Simon käännähti ympäri ja näki edessään hieman häntä vanhemman miehen.
-Sano Alex vaan. Ajattelinkin että sinun täytyi olla Englannista lähetetty agentti. Koo kuvaili sinut aivan oikein. Alex naurahti.
-Sinä ainakin sulaudut paikallisiin. Simon sanoi viitaten miehen asustukseen.
-Jos aikoo soluttautua syvälle, on käyttäydyttävä kuin olisi syntynyt täällä. MI3:n Turkin osaston agentti vastasi.
-Mistä löydän Blofieldin? Tiedätkö missä hänen talonsa sijaitsee? Simon kysyi.
-Tiedän, vien sinut sinne illalla. Alex lupasi.

-----------------------
Illalla Alex jätti Simonin Blofieldin talon ulkopuolelle. Miehemme asteli sisään ja suoraan baaritiskille.
-Saisinko yhden jääkylmän veden ilman jäitä, kiitos. Simon pyysi tiskiltä.
-Tulee Herra. Tarjoilija sanoi.
-Mistähän löytäisin herra Blofieldin, olen sopinut tapaamisesta hänen kanssaan. Simon kysyi.

-Herra Blofieldin yksityinen puoli on tuolla. Ovella seisoo toinen hänen henkivartijoistaan. Tarjoilija sanoi osoittaen oikeaa suuntaa.

Simon asteli vartijan luo.
-Anteeksi. Olen Carl Leroy ja minulla on asiaa Jonas Blofieldille. Simon sanoi.
-Herra Blofieldiä ei saa häiritä. Vartija murahti.
-Minut hän ottaa kyllä vastaan. Sanokaa että Isä Carl on tullut tapaamaan häntä. Simon pyysi.

Simon päästettiin sisään. Hän näki naisen makaavan sohvalla. Toisella sohvalla Blofield oli toisen naisen päällä.

Yleensä Simon ei vähästä hätkähdä, mutta rajansa hänelläkin. Nainen jonka kanssa Blofield vietti kiihkeitä hetkiä, ei ollut lähelläkään täysi-ikäisyyttä. Vaikka hän itsekin pitää naisista hyvin paljon, hän ei koskaan kajoaisi alaikäiseen.

Simonin olisi tehnyt mieli kävellä suoraan ja irrottaa Blofield tytöstä, mutta hänen täytyi niellä tunteensa.
-Minulla on tehtävä. Mikään ei saa vaarantaa sitä. Hän ajatteli mielessään.
-Herra Blofield? Olen Carl Leroy. Peitenimeni on Isä Carl. Tapasin kirkossa yhdyshenkilönne. Kaikki näyttää oikein hyvältä. Simon sanoi lähestyessään sohvaa.
-Aah, herra Leroy. Istukaa olkaa hyvä, puhumme bisneksistä myöhemmin. Blofield sanoi lipevällä äänellään.

-Haluatteko naisen? Blofield kysyi kun Simon oli istuutunut sohvan toiseen päähän. -Tämä Missy on oikein kätevä.
-Ei kiitos, ehkä myöhemmin. Simon sanoi.

Samassa huoneessa alkoi soida musiikki. Ovi aukesi ja siitä astui kaunis tanssijatar.
-Juuri sopivalla hetkellä. Hän on Cleo. Nauttikaa herra Leroy. Blofield hykerteli.

Tanssijatar oli hyvin kaunis. Sen Simon näki vaikka harso peitti puolet hänen kasvoistaan. Nainen keinutteli lanteitaan hyvin kauniisti. Jos tilanne olisi ollut toinen, Simon olisi nauttinutkin tilanteesta hyvin paljon.

Musiikki loppui ja tanssija poistui.
-Cleo liittyy pian seuraamme, hän vaihtaa vaan asunsa. No niin, sanokaas Leroy, varmasti vietätte yönne hotellisani?
-Minulla on kyllä huone varattu Starsista. Simon kertoi.
-Ei puhettakaan. Tottakai jäätte vieraakseni. Käsken toimittaa matkatavaranne samantien huoneeseenne. Blofield vaati.

Hetken kuluttua huoneeseen saapui nainen. Hän oli Cleo. Blofieldin avustaja.
-Cleo, herra Leroy jää meille yöksi. Huolehditko että hänelle laitetaan huone valmiiksi. Blofield kehotti.
-Hyvä on Nainen vastasi tummahkolla äänellään.

Pitkän illan jälkeen, Simon päästettiin yöpuulle. Hän kävi vuoteelle. Hän oli varma että huone oli täynnä kuuntelulaitteita, eikä siksi soittanut Alexille.
-Huomenna minun on tavattava Cleo. Hän saattaa tietää jotain. Simon mietiskeli muistellessaan naista.

-----------------------
Päivän noustessa Simon pukeutui uimahousuihinsa ja suuntasi hotellin uima-altaalle. Siellä oli tyhjää. Yhdellä tuolilla rentoutui nainen, Cleo.

-Cleohan se oli? Saanko liittyä seuraasi? Simon sanoi aivan kuin olisi vahingossa sattunut paikalle.
-Olkaa hyvä vaan herra Leroy. Nainen vastasi.
-Sano Carl vaan. Herra Leroy kuulostaa niin viralliselta.
-Tanssitte kauniisti eilen. Oletteko Blofieldin sihteeri? Simon kysyi istahtaen aurinkotuolin reunalle.
-Olen hänen avustajansa. Cleo vastasi lyhyesti.

-Onko täällä muita Blofieldin bisnestuttavia? Simon kysyi jälleen.
-Kyselette paljon herra Leroy. En osaa vastata kysymyksiinne. Parasta että kysytte ne herra Blofieldiltä. Nainen sanoi samalla nousten.
-Voi, älkää poistuko. Nautin seurastanne. Simon sanoi.
-Minulla on töitä, en ehdi istua täällä enää. Cleo sanoi poistuen paikalta.
-Minun on tavatta sinut uudelleen.. Simon ajatteli.

Illalla Simon lähti tapansa mukaan tutkimaan paikkoja. Hän oli päättänyt päästä Cleon juttusille uudestaan. Etsinnän jälkeen hän löysi oikean paikan. Ovella seisoi toinen järkäleistä.

-Katsotaanpas kuinka tämä Aan kamera toimii. Simon puheli valmistellessaan videokameraa.

-Tällä kertaa Aa ylitti itsensä. Tämä on mainio vekotin.
Simon näki huoneeseen. Edessä seisoi vartija, mutta sitten hän näki hahmon joka oli seinän takana. Cleo oli huoneessa yksin.

Seuraavaksi oli Aan tupakan vuoro.
-Toivottavasti tämä toimii..mies on iso kuin hevonen. Simon puhalsi. Tupakan suusta lähti nopeasti tuskin näkyvä nuoli. Se osui suoraan järkäleen kaulaa.

Mies vaappui hetken, mutta rysähti sitten kumoon.
-Kauniita unia. Agenttimme toivotti ohittaessaan vartijan.

Simon huomasi ettei ovi ollut lukossa. Hän astui sisään.
-Iltaa herra Leroy. Olen odottanut teitä. Uskoinkin että saapuisitte. Ette varmaan pahastu jos ylläni on jotain hieman rennompaa? Cleo sanoi huoneen toiselta puolelta pienessä asussaan shampanjalasi kädessään.

-Ihastuin teihin samantien kun näin teidät. Te olette minulle se oikea, ei herra Blofield. Nainen kujersi samalla koskettaen Simonin poskea.
-Te olette myös hyvin viehättävä.
-Ei, älkää sanoko mitään. Suudelkaa minua. Nainen vaati.

Simon ei koskaan ollut pannut pahakseen kauniin naisen huomiota. Hän eläytyi hyvin ammattimaisesti. Nainen riisti häneltä paidan päältä ja suuteli hyvin kiihkeästi.

Cleo johdatti Simonin sohvan kautta sängylle. He viettivät hyvin kiihkeän yön yhdessä.


---------------
Seuraavana aamuna Simon heräsi sängystä yksin.

-Huomenta herra Leroy. Vai pitäisikö sanoa herra Black. Herra Blofield sanoi.

Simon huomasi seisovansa miesten edessä alushoususillaan. Hän huomasi myös ettei asetta ollut lähettyvillä. Hän katseli ympärilleen, etsien housujaan.
-Etsittekö tätä herra Black? Kaivoin sen housujenne taskusta juuri ennen kuin heräsitte. Simonin tainnuttama korsto heilutti asetta ilmassa.
-Kuinka tiedätte kuka olen? Simon kysyi.
-Tiesin samantien kun kuulin että joku herra Leroy tahtoo tavata minut. Tiedämme että Leroy on kuollut. Asensimme häneen sirun joka ilmaisee samantien kun hänen sydämensä pysähtyy. Eräänlainen varokeino juuri tällaisia tilanteita varten. Tahdoin kuitenkin leikkiä hieman kanssasi. Cleo oli oikein innokas auttamaan.

- Antakaa hänelle hänen housunsa. Cleo odottaa jo. Myöhemmin näette mitä aiomme. Sitten kuolette. Tuokaa hänet kun hän on valmis. Ja varokaa, hän osaa olla ovela. Blofield opasti miehiään.
Simon sai housunsa. Taskut oli tyhjennetty. Ei tupakkaa, ei edes taskulamppua..

Jatkuu..
|

I stop complaining. Every day is a good day. Except Monday.
|
|
|