Oii, oikein hyvin kirjoitat taas. Kivasti keksit juonta, jatkoa vaan tulemaan.

Hieno tarina! Jatkoa, kiitos!

Kiitos taas ihanista kommenteista

Kirjoittajan huomautus: Seuraava osa saattaa sisältää kohtauksia jotka saattavat järkyttää herkempiä lukijoita.

-------





OSA 3

Voush!
Voush!

Kuului iskujen äänet. Simonia oli piesty, potkittu, lyöty ja nyt jopa ruoskittu.


Voush! Ja jälleen kipu levisi selästä koko ruumiiseen.

Jostain kaukaa Simon kuuli äänen
- Anna mennä Cleo. Iske niin kovaa kuin jaksat. Näytetään sille! Hihkuja oli toinen Blofieldin korstoista. Simonille oli käynyt selväksi että Cleo oli muutakin kuin Blofieldin sihteeri.


Juuri kun Simon alkoi tosissaan toivoa kuolemaa, kuuli hän jälleen äänen. Sekin oli tuttu. Hän oli kuullut saman lipevän äänen aikaisemminkin.

-Riittää Cleo tällä erää. Älä tapa häntä vielä, täytyyhän meidän näyttää hänelle syy jonka takia hän on tänne tullut. Nostakaa hänet ylös ja tulkaa perässäni. Blofield käski.


Simon saateltiin tummaan huoneeseen. Toinen Blofieldin henkivartijoista kannatteli häntä. Simon oli siitä kiitollinen, sillä muuten hän olisi tippunut polvilleen.

-Tässä se on! Olen ilokseni kuullut että MI3 on ollut väärässä aikomustemme suhteen. Tarkoituksemme ei ole ollut saattaa uskontoja sotimaan keskenään, tarkoituksemme on ollut vallata uskonmarkkinat. Annas kun kerron kuinka tämä laite toimii. Blofield aloitti.


-Jos Cleo istut koneelle ja näytät herra Blackille miten tämä toimii. Minä selostan samalla. Tuo kyseinen lähetin lähettää signaalinen avaruuteen sinne sijoitettuun sateliittiin. Sen kautta jokainen radio- ja tv-kanava alkaa lähettää hyvin matala äänistä viestiä, niin matalaa ettei ihminen tajua kuulevansa sitä. Viestimme on hyvin yksinkertainen, siinä sanotaan vaan ”Prisma on jumala”. Muutaman viikon kuluttua ihmiset ovat sitä mieltä että Prisma on jumala ja palvovat sitä. Muut uskonnot unohtuvat täysin… Blofield selosti. Loppuvaiheessa Simon ei enää kuullut, hän tajusi että hänen oli estettävä jollain tapaa Blofieldiä toteuttamasta suunnitelmaansa.


-Viekää herra Black takaisin. Cleo, hän on kokonaan sinun. Saat tehdä mitä haluat, kunhan näen hänet viimein kuolleena. Blofield jakoi käskyjään.

Simon saateltiin takaisin kidutuskammioonsa. Huoneen perällä hän näki tutun hahmon.
-Emme koskaan jätä todistajia. Neiti Tower todisti olevansa epäluotettava, niinpä hänenkin on kuoltava. Päätimme että kuolette yhdessä. Cleo kertoi.

Simon kiiruhti itkevän neidon luo.
-Sara? Oletko kunnossa? Onko sinua satutettu?
-Niisk, ei ole. Olen kunnossa. Tähän asuun he minut pakottivat.
-Älä huoli, pääsemme täältä pian pois. Simon kuiskasi.


-No niin, Simon, hoitelen sinut ensin! Cleo huudahti. Hän oli varustautunut kahdella tikarilla.


-Simon, ole varovainen! Sara huudahti.

Siinä samassa Cleo hyökkäsi tikarit ojossa. Simon aseettomana ei voinut muuta kuin käyttää jalkojaan.


Hyvin pian hän huomasi ettei pärjäisi ilman aseita. Varsinkin kun hän näki kuinka toinen tikareista lävisti hänen käsivartensa. Hän ei tuntenut kipua, adrenaliini teki tehtävänsä.
-Iiiiiik! Kuului Saran kiljaisu.


Simon perääntyi.
-Miten minusta tuntuu että tämä on jotenkin epätasa-arvoista. Cleo, en aio enää taistella. Jos tahdot tappaa minut helposti, nyt on aikasi. Mutta jos tahdot saada kunnon vastuksen, annat minullekin aseen. Simon sanoi.
-En aio tappaa puolustuskyvytöntä. Pyydän meille yhtäläiset aseet. Taistelemme kuolemaan saakka. Tumma nainen sihisi.


Pian he seisoivat vastausten miekat käsissään. Nyt tilanne oli tasan.


-Herra Black, muista! Kuolemaan saakka. Emme poistu ennen kuin toinen on kuollut. Cleo huudahti ja hyökkäsi saman tien.


Aikansa miekkailtuaan, Simon huomasi että nainen rupesi väsymään. Siinä vaiheessa hän veti tämän lähelleen ja kuiskasi:
-Niin mukavaa kuin meillä oli. Jos tilanne olisi ollut toinen, suhteestamme olisi voinut tulla vielä kiihkeämpi. Cleoseni, et tainnut tietää että olin kouluni miekkailumestari 4 vuotena peräkkäin. Lisäksi olen voittanut salanimellä Englannin miekkailumestaruuden. Nyt on koittanut aika minun ja Saran poistua täältä. Joudun valitettavasti surmaamaan sinut.
-Mitä sinä puhut..? Cleo ähkäisi.


Ennen kuin nainen kerkesi reagoidakaan, Simon lävisti hänet miekallaan.


-Aaaaaaaaaah!

Cleo huomasi pitelevänsä vatsaansa. Kipu oli sietämätön. Hän tunsi kuinka veri valui sormien välistä ja putosi pisaroina lattialle. Pian hänen jalkansa pettivät…katsoessaan ylöspäin hän näki kaksi hahmoa. Miehen ja naisen. Sitten kaikki musteni ja hän veti viimeisen hengenvetonsa…




Simon ja Sara katsoivat naisen kuolevan.

-Nyt meidän on päästävä pois täältä. Ja estettävä Blofieldin suunnitelma. Simon sanoi. – Mutta aina on aikaa yhdelle suudelmalle. Tulehan tänne jotta hieman rauhoitut. Hän jatkoi samalla kietoen kätensä tärisevän neitosen ympärille.


He pääsivät yllättävän helposti lähetin huoneen ovelle. Simon näki että valvontakoneella istui toinen järkäleistä.

-Uskon pääseväni yllättämään hänet. Piiloudu ja yritä päästä hakemaan apua. Jos epäonnistun, on jonkun saatava tietää tästä. Simon sanoi Saralle. Mies lähti hiippailemaan tumman miehen luo.


Vartija oli hyvin keskittynyt työhönsä. Simon pääsi helposti tämän taakse. Silmänräpäyksessä hän kietoi kätensä miehen kurkun ympärille.


Hyvin pian hän huomasi kuitenkin että aikaisempi pieksentä ja ruoskinta oli vienyt paljon hänen voimiaan eikä adrenaliinia riittänyt enää kovin pitkäksi aikaa. Vartija kiepsahti ympäri ja irtaantui hänen otteestaan. Simon huomasi tuijottavansa oman aseensa piippuun. Hän ehti väistää juuri kun luoti irtosi.


Järkäle kävi häneen käsiksi. Esti häntä liikkumasta. Hivelöi aseella hänen päätänsä.
-Selvisit siis Cleosta. Minusta et selviä yhtä helpolla. Mies kuiskaili.


Juuri kun Simon luuli toista kertaa kuolevansa…
-Arghhhh! Aaaaaah! Kuului karjaisu ja miehen ote Simonista irtosi.


Se oli Sara. Hän ei ollut juossut hakemaan apua. Hän oli löytänyt käsiinsä puun palan ja lävisti sillä miehen.

-Nyt en voi sanoa muuta kuin että olen iloinen ettet totellut minua. Olisin mennyttä miestä… Simon kiitteli.
-En voinut lähteä. Kun näin ettet pystynyt laittamaan hänelle kampoihin, minun oli tehtävä jotain. Sara sanoi.


-Olen varma että Blofield kuuli laukauksen. He ovat pian täällä. Nyt pian, minun täytyy ajastaa lähettimen itsetuhomekanismi. Simon sanoi istuutuen näyttöpäätteen eteen.

300 sekuntia tuhoon…
299 sekuntia… Kuului kaiuttimista kun lähtölaskenta oli alkanut.


-Meillä on nyt 5 minuutti aikaa päästä pois. Parasta on että piiloudumme lähettimen taakse. Blofield miehineen on täällä pian.


Simon oli oikeassa. Hyvin pian ovesta juoksi sisään kaksi hahmoa.
-Mitä täällä tapahtuu? Ei! Blofield jylisi.


Simon ponkaisi ylös ja ampui, aseellaan jonka hän oli ottanut takaisin, yhden laukauksen. Luoti osui suoraan toista järkälettä päähän. Mies kaatui saman tien.


Lähetin alkoi pahaenteisesti hehkua…
40 sekuntia tuhoon…


Blofield oli unohtanut jo kaiken muun. Hän ei välittänyt miehistään saati sitten vangeistaan. Hän kiiruhti suoraan lähettimen luo.

-Nyt! Nyt juostaan! Simon huusi kun huomasi tien ovelle olevan selvä.


10 sekuntia tuhoon..
9
8
7
6
5
4
3
2
1…

Simon ja Sara ehtivät ovelle. He syöksyivät räjähdyksen voimasta.


Pian paikalle saapuisi hälytysajoneuvoja. Kenties Alexkin.

Rakennuksen ulkopuolella kaksi hahmoa syleili toisiaan.


Rakennuksen sisällä yksinäinen hahmo käristyi räjähtäneen lähettimen liekeissä…



Viimeiseen asti hän huusi..

-EIIIIIIIIIIII!!!!

Huuu!! Hirmuisenkammottavanhyvä osa taas kerran! Jännitystä kerrakseen. *taputtaa*

Oi, ihana Todella jännä osa!

Mahtava osa! Ja kuvat on taas tosi upeita Sulla mahtaa tovi vierähtää yhden jakson kuvaamisessa?

Kiitos kaikille kivoista kommenteista koskien simkuvasarjaelokuvaa Salainen agentti 770 ja taivaanlahja

Tiina, kyllähän kuvissa jonkun aikaa menee Tarkoitus on että kuvat näyttää edes vähän siltä mitä tekstissä kirjoitetaan

-----------------------



OSA 1


-Huomenta Neiti Penny!
-Simon! Aivan säikäytit minut! Sydämeni hyppäsi kurkkuuni. Neiti Penny sanoi hengästyneenä.


-Voi, anna anteeksi rakas Pennyseni. Auttaisiko yhtään jos pitelisin sinua hetken? Simon leperteli kaapaten valkoisessa asussa olevan naisen, tietäen varsin hyvin että Neiti Pennyn sydän tuskin rauhoittuisi...päinvastoin.
-Agentti 770 olkaa hyvä ja tulkaa huoneeseeni. K:n ääni keskeytti hetken ja Penny jäi jälleen ilman suudelmaa.


-Ole hyvä ja istu, Simon. Meillä on vakava kriisi. Pomo kehotti kun Simon astui huoneeseen ja istuutui tutulle tuolille.


-Maatamme on kohdannut kauhea järkytys. Kruununprinsessa Annabeth katosi viime yönä huoneestaan. Kukaan ei tiedä minne ja miksi. Onko takana kidnappaus vai karkasiko prinsessa sulhasensa kanssa. Kuningatar tahtoo että sinä etsit prinsessan. Tiedäthän että olet Rouva kuningattaren suosikki agentti. Häntä ihastuttaa olemuksesi, kuten tuntuu kaikkia naisia..kröhöm...tässä on tuorein kuva prinsessasta. Hän edusti Englantia viimeisimmässä Nobel-gaalassa.


-Kuka on kuvassa oleva mies? Simon kysyi.
-Prinsessan sulhanen. Venäläisen ruhtinas Ivanovin poika, Mikhail Ivanov. Prinsessamme tapasi hänet juuri Nobel-gaalassa 3 vuotta sitten. Häitä on tarkoitus viettää ensi kesänä. K kertoi.
-Onko Ivanovien taustaa tutkittu? Löytyykö sieltä mitään? Simon kysyi.
-Isällä on jotain hämäräjuttuja ollut parikymmentä vuotta sitten. Mikhail oli silloin vasta lapsi. Hänen paperinsa ovat puhtaat. K kertoi tietojaan. -Tänään menet käymään linnassa. Komisario Loveroy odottaa sinua siellä. Hän kertoo mitä ovat löytäneet prinsessa huoneesta. Illalla lennät Moskovaan. Oletamme että pariskunta on siellä, oli prinsessa kidnapattu tai oli hän mennyt vapaasta tahdostaan. Neiti Penny antaa sinulle lentoliput. Agentti 770, muista että nyt on kyseessä kuningashuoneemme. Koeta olla järjestämättä ylimääräistä selkkausta. K jatkoi.
-Kyllä Sir.


Astuessaan pomonsa työhuoneesta Simon suunnisti Pennyn luo.
-Uskon että meillä jäi jotain kesken saapuessani. Tulehan tänne hieman keskemmälle. Simon sanoi tarttuen naisen käsiin ja johdatti tämän huoneen keskelle.


-Penny, kaikki nämä vuodet olen halunnut sinua. En vain ole uskaltanut koskaan tehdä aloitetta. Tiedän että sinulla on tunteita minua kohtaan. Niinpä tahdon kysyä sinulta jotain. Simon sanoi polvistuen Pennyn jalkojen juureen.
-Oi Simon!


-Penny, rakastan sinua ja tahdon sinut vaimokseni. Tahdon saada lapsia kanssasi ja elää vanhaksi kanssasi. Tuletko vaimokseni? Simon kysyi ja ojensi sormusrasian jossa oli sormus jonka timantti oli suurin jonka Penny oli koskaan nähnyt.
-Oi Simon! Tulen tulen! Penny huudahti.


-Penny! Voi Penny! Minä rakastan sinua! Simon sanoi suudellen kiihkeästi.
-Simon! Minäkin rak...
-Neiti Penny. Antakaa Agentti 770:lle hänen lentolippunsa.


-Mit? Penny heräsi päiväunestaan.


------------------------

Myöhemmin samana päivänä Simon saapui kuningattaren linnan eteen. Normaalisti paikalla parveili paljon turisteja, mutta tänään turistien pääsy alueelle estettiin. Ovella seisoi vain yksinäinen poliisi.


-Mistä löytäisin Komisario Loveroyn? Simon kysyi poliisilta.
-Tulkaa perässäni. Komisario on prinsessan huoneessa. Mies vastasi ja lähti saattamaan Simonia.


Simon oli käynyt linnassa aikaisemminkin. Muutama vuosi sitten hän oli tavannut kuningattaren, joka oli kiittänyt häntä eräästä hyvin suoritetusta tehtävästä. Olipa Simon myöhemmin pyydetty kuningattaren huoneeseenkin, mutta tapahtumista joita sinä iltana tapahtui, Simon oli luvannut vaieta ikuisesti. Sen verran voidaan paljastaa, että kyseisen illan takia Simon oli kuningattaren suosikkiagentti...

-Aah! Agentti Black, oletan. Kuulinkin että MI3 lähettää jonkun. Me alamme olemaan täällä jo aika loppusuoralla. Mitään erikoista ei ole löytynyt. Prinsessa on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Komisario Loveroy tiedotti. -Olemme tutkineet huoneen lattiasta kattoon löytämättä mitään erikoista. Tulkaa niin näytän teille. Komisario jatkoi.


-Konstaapeli Pretty käy parhaillaan läpi prinsessa tietokonetta. Emme ole vielä löytäneet sieltä mitään erikoista. Loveroy sanoi vieden Simonin tietokoneen luo. Vaalea naispoliisi oli para-aikaa koneen kimpussa.


-Konstaapeli, antakaapa agentti Blackin katsoa. Hän tietää koneista enemmän kuin me. Loveroy käski.
-Mutt..kyllä minä.. Konstaapeli aloitti.
-Ei mitään muttia. Konstaapeli on hyvä vaan ja päästää herra Blackin istumaan.
-Kyllä Sir. Nainen sanoi ja väistyi.


Simon istuutui ja alkoi tutkia konetta.

-Täällä on vain normaaleja messenger-keskusteluja. Enimmäkseen prinsessa on kirjoitellut sulhasensa kanssa. Lisäksi sisarensa ja serkkunsa kanssa hän on käynyt joitain keskusteluja. Mutta en usko että löydämme täältä mitään. Simon sanoi hetkisen kuluttua tutkittuaan tietokoneen sisältöä. -Hmm...hetkinen. Täällä on jotain. Joku on ostanut kaksi lippua Moskovaan. Simon huomasi.


-Tiedämme siis että prinsessa on lähtenyt Moskovaan. Epäselvää on, onko hän lähtenyt omasta tahdostaan vai onko hänet pakotettu. Emme myöskään tiedä mitä kautta hän on poistunut. Onko huoneesta löytynyt salakäytävää? Simon kysäisi katsellen ympärilleen.
-Emme ole löytäneet mitään käytäviä. Ei täällä sellaista ole. Olemme tutkineet joka paikan. Linna on sen verran uusi ettei tänne sellaista ole rakennettu. Vanhasta sellaisen olisi voinut löytääkin, mutta se on nyt tuhoutunut. Komisario Loveroy kertoi.


-Onko kirjahyllyjä siirretty? Simon kysyi jälleen siirtyen hyllyjen lähelle.
-Emme ole siirtäneet niitä. Niiden siirtämiseen ei ole ollut mitään syytä.
-Uskon että täällä on ovi. Tulisiko joku auttamaan. Siirretään nämä pois. Konstaapeli Pretty? Simon pyysi.
-Turhaan te niitä siirrätte. Siellä ei ole mitään. Loveroy sanoi epäuskoisesti.


Simon ja konstaapeli Pretty kävivät kiinni toiseen hyllyistä. Siirrettyään sitä he huomasivat sen takana oven. He siirsivät toisenkin hyllyn pois.


-No jopas jotakin. En olisi uskonut.. Loveroy huudahti hieman hämillään.


-Minä katson mihin tämä johtaa. Jatkakaa te täällä. Ja olkaa huolellisia. Siirtäkää kaikkia huonekaluja. Simon opasti miestä.
-Ottakaa konstaapeli Pretty mukaan. Minusta on parempi että hän lähtee mukaanne. Loveroy sanoi samalla nyökäten ohjeita konstaapeli Prettylle.


Simon sytytti taskulampun ja lähti ensin. Poliisi seurasi häntä. Käytävässä oli pimeää. Taskulampun valo loi seinille pitkiä varjoja. Käytävä oli yllättävän pitkä. Useiden minuuttien kuluttua heidän edessään oli ovi.



Tiirikoitutaan oven auki, Simon ja konstaapeli Pretty astuivat kirkkaaseen päivänvaloon.
-On selvää että prinsessa on poistunut tätä kautta. Simon sanoi.


Siinä samassa Simon huomasi jonkun kimaltelevan kirkkaasti maassa. Hän kyykistyi ja poimi esineen maasta.


-Mikä se on? Konstaapeli kysyi.
-Korvakoru. Prinsessan korvakoru. Simon vastasi.
-Mistä tiedät sen olevan hänen korunsa?
-Olen nähnyt tämän ennenkin. Tämä todistaa yhden asian..
-Missä? Miten olet voinut nähdä sen ennenkin? Konstaapeli jatkoi kyselyään. -Mitä tämä todistaa.
-Se todistaa että prinsessa on kidnapattu. Tämä putosi kun hän yritti päästä irti kidnappaajansa otteesta. Simon kertoi. Toiseen kysymykseen hän ei aikonut vastata. Hän oli nähnyt korvakorun muutama vuosi aikaisemmin. Hän oli jopa pidellyt sitä. Hän oli irrottanut sen hellästi kuningattaren korvasta. Hän oli kehunut sitä. Kuningatar oli kertonut pitävänsä niitä viimeistä kertaa ennen kuin antaisi ne tyttärelleen...

-Palaa sinä takaisin komisarion ja työtovereidesi luo. Minä poistun tätä kautta. Simon palasi todellisuuteen.
-Mitä sinä aiot? Minne menet? Kerro minulle. Konstaapeli vaati tietää.
-En voi kertoa. Turvaluokituksesi ei riitä. Kerro Loveroylle että tutkii huoneen tarkasti. Simon sanoi, käänsi selkänsä ja käveli pois.


Konstaapeli Pretty jäi katselemaan hänen jälkeensä.


---------

Myöhemmin illalla Simon valmistautui lentoonsa. Hän pakkasi laukkunsa ja kävi suihkussa.

Suihkussa ollessaan hän oli kuulevinaan jotain. Vaistoihinsa luottaen hän sammutti hanan. Veti lähimmät housut jalkaansa. Kenenkään vanhan tutun tai vihollisen ei pitäisi tietää hänen osoitettaan. Hän oli muuttanut, koska hänen vanha talonsa oli poltettu. Joku oli tahtonut päästä hänestä eroon. Sillä kertaa se ei vielä ollut onnistunut. Hän meni ulos takakautta.


Tullessaan nurkalle hän kuuli kiljahduksen. Hän muutti askeleet juoksuksi. Saapuessaan nurkalle hän huomasi hahmon horjahtelevan hänen portaillaan. Nuuskija oli yrittänyt nähdä sisälle.


Nuuskija horjahti ja putosi. Simon kerkesi juuri alle odottamaan. Hän sai hahmon syliinsä. Yllätyksekseen hän huomasi henkilön olevan nainen.



Simon kantoi pyörtyneen naisen sisälle ja laski tämän sohvalle. Pian tämä virkoaisi.


Katsellessaan sohvalla makaavaa naista, Simon tunnisti tämän. Se oli konstaapeli Pretty.


Simon jätti naisen sohvalle ja meni yläkertaa pukeutumaan. Saapuessaan takaisin alakertaan hän näkin vieraansa vironneen.

-Etsitkö jotain tiettyä? Voin kenties auttaa? Tunnen tämän talon kuin omat taskuni. Simon lausahti nähdessään naisen tutkivan hänen laatikoitaan.


-Iiih! Nainen säikähti.


-Kertoisitko mitä teet kotonani? Miksi kurkit ikkunoistani? Jos komisario Loveroy saisi tietää, menettäisit työsi. Simon kyseli.
-Voih, älä kerro hänelle! Nainen huudahti ja alkoi vuodattamaan kyyneliä.


Simon johdatteli tämän sohvalle.
-Kerro. Hän vaati.
-Niisk..minä ajattelin että jos löytäisin prinsessan komisario ja ylikomisario huomaisivat minut ja kenties saisin ylennyksen. Olen kyllästynyt olemaan pelkkä rivipoliisi...niisk. Ajattelin että sitä tiedät jotain ja ehkä löytäisin täältä jonkun johtolangan. Minä ajattelin että voisin olla avuksi sinulle. Ehkä voisimme tehdä töitä yhdessä. Tiedän! Tyhmää. Miten sinä maan paras agentti huolisit tavallisen konstaapelin avuksesi. Olen ollut idiootti!. Nyyyh! Niisk! Konstaapeli Pretty parahti jälleen itkuun.

Simon hivutti kätensä hiljalleen naisen olkapäille ja rutisti tätä hiljaa.


-No no, ethän sinä idiootti ole. Hieman varomaton vain. Sovitaan että en kerro Loveroylle. Shyyyh..ole ihan hiljaa siinä vain. Simon rauhoitteli.

Aikansa he siinä istuivat. Simon tunsi kuinka naisen itku pikkuhiljaa lakkasi ja tämä rentoutui.
-Nyt sinun on aika mennä kotiin. Simon sanoi hiljaa.
-Mut... Nainen oli sanomaisillaan.
-Sinun on nyt mentävä jotta ehdit pakkaamaan. Haen sinut parin tunnin kuluttua ja tahdon nähdä sinut silloin laittautuneena ja iloisena. Silloin me lähdemme Moskovaan, etsimään prinsessaa. Simon sanoi ja samalla suuteli konstaapeli Prettyä.



Jatkuu..

Jee uusi osa Mahtavaa luettavaa taas. On se kunnon naistenmies tuo Simon

Simon on ihana! Hunsvotti ehkä, mutta rakastettava sellainen.

Lissäälissää!

Ooh ihanaa jatkoa!