Laura
Administrator
 
guardian of the online-list
UID 69
Digest Posts
0
Credits 10
Posts 2010
Reading Access 200
Registered 13-9-2007 Location Jossain Pohjanmaalla
Status Online
|
|
|
OSA 3
-Ulkoasiainministeriö, hyvää päivä.. Neiti Penny vastasi puhelimeen.
-Penny, se olen minä. Tarvitsen apuasi.
-Simon! Ihana kuulla äänesi. Mistä soitat? Penny huudahti tunnistaessaan tutun äänen toisesta päästä.
-Olen Moskovassa. Kuule, tarvitsen todella apuasi eikä aikaa ole paljon. Simon hoputti.
-Tietysti, tietysti. Kerro mitä voin tehdä.
-Selvitä mitä rakennuksia ruhtinas Ivanov omistaa Moskovassa. Soita tähän numeroon sen jälkeen, minä odotan täällä.
-Tiedäthän että niitä on paljon. Mutta teen parhaani. Soitan pian. Penny lupasi.
Simon ei poistunut puhelintolpan luota. Penny saisi varmasti jotain selville. Hänen täytyisi.
Kului parikymmentä minuuttia kun puhelin soi.
-Penny? Mitä sait selville? Simon vastasi toisella pirahduksella.
-Kuten epäilinkin, Ivanov omistaa useita rakennuksia Moskovassa, sekä myöskin Pietarissa.
-Minua kiinnostaa vain Moskovan omistukset. Simon sanoi.
-Hyvä on. Hän omistaa kartanonsa tietenkin. Sen lisäksi löytyy yksi hotelli, muutama huoltoasema, eräs kauppakeskus. Yksi jäähalli on hänen. Lisäksi hänellä on toimistotalonsa. Siinä kaikki Moskovassa. Penny lopetti.
-Mikään noista ei sovi...olenko väärillä jäljillä? En voi olla.. Simon puheli itsekseen.
-Simon? Katsoin myös omistaisiko hän jotain Moskovan ulkopuolella...löysin erään tehdasrakennuksen. Se on parikymmentä kilometriä Moskovasta pohjoiseen. Penny jatkoi.
-Tehdasrakennus...sen täytyy olla se. Kiitos Penny, olet kultainen. Simon sanoi lopettaen. Hän kuuli Pennyn sanovan vielä:
-Simon, ole varovainen.
Simon suuntasi pohjoiseen. Matkalla alkoi vesisade.
Hän löysi kyseisen rakennuksen helposti. Se oli alueen suurin. Simon tiesi kokemuksesta että päiväsaikaan ei kannattaisi tehdä mitään. Hän nojasi valotolppaan ja päätti odottaa iltaa.
Vihdoin ilta pimeni. Rakennuksessa syttyi valoja useisiin osiin.
Simon pinkaisi ja juoksi lähemmäs rakennusta.
Hän piiloitui yhden ison altaan taakse. Juuri ajoissa. Vanhin Kai veljeksistä ilmestyi samalla hetkellä ikkunaan. Samalla Simon huomasi talon vierustalla olevat ristikot. Niitä pitkin pääsisi katolle. Oli odotettava oikeaa hetkeä.
Nähtyään tarpeeksi kiinalainen kääntyi ja postui ikkunasta. Simon nousi ja juoksi seinän viereen.
Simon valmistautui hyppäämään ja kapuamaan katolle. Rauta oli liukasta vesisateen ansiosta. Ote ei saisi liueta. Ponnistaessaan hän tunsi ilkeän vihlaisun kyljessään, murtuneet kylkiluut ilmoittivat olemassaolostaan.
Simonin roikkuessa toisen kätensä varassa, valmiina nousemaan ylemmäs, hänen oikealle puolelle ikkunaan ilmestyi nainen. Simon liimautui rautaristikkoa vasten. Prinsessa Henrietta ei nähnyt häntä.
Kavuttuaan katolle, hän näki edessään katosta nousevan valojuovan. Se oli kattoikkuna. Simon kurkisti varovasti alas ja näki alapuolellaan Mikhail Ivanovin. Mies oli isänsä vanki.
-Todella läheiset välit isällä ja pojalla.. Simon pohti.
Alapuolella Mikhail Ivanov murehti kohtaloaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan yläpuolella häntä katselevasta hahmosta.
-Iiiiiik! Mitä? Kuka? Venäläinen säikähti ja kiljahti kun kattoikkuna räsähti rikki ja Simon putosi hänen eteensä.
-Kuka te olette? Mitä te täällä teette? Mikhail ihmetteli säikähtäneenä.
-Olen Simon Black, englantilainen agentti. Tulin pelastamaan teidät ja prinsessan. Oletteko kunnossa?
-O..olen. Mutta nythän olemme molemmat täällä ansassa. Miten aiotte saada meidät ulos? Ovi on lukossa.
-Tietysti se on lukossa. Simon ajatteli katsellessaan ympärille.
Edessään hän näki venäläisen, tämän takana vahvan puuoven.
Vasemmalla hän näki tynnyrin ja jonkun jonka nimeä hän ei edes tiennyt. Joka tapauksessa se näytti hyödylliseltä.
-Pidättekö huolta kunnostanne? Simon kysäisi Mikhaililta.
-Mitä? Kyllä, käyn kuntosalilla säännöllisesti. Mitä te aiotte? Venäläinen ihmetteli.
-Jos jaksaisimme nostaa tämän tuon tynnyrin päälle, voisimme ehkä käyttää sitä muurinmurtajana. Tulkaa auttamaan.
-En usko että... Mikhail epäili.
-Onko teillä parempia ideoita? Tämä on tällä hetkellä ainoa toivomme. Nyt hihat heilumaan ja nostetaan tämä. Simon komensi.
Yhdessä he saivat nostettua muurinmurtajansa tynnyrin päälle, jonka toimi pyöränä. He heiluttivat rakennelmaa edestakaisin saadakseen sille voimaa.
-NYT! Simon karjaisi ja he törmäsivät murtajineen oveen. Kuului räsähdys ja ovi aukeni. He olivat vapaita.
He astuivat hämärään käytävään.
-Tiedätkö miten täältä pääsee pois? Simon kysyi.
-Kyllä. Tapasin leikkiä täällä pienenä. Jatketaan tätä käytävää vaan eteenpäin. Venäläinen neuvoi.
Pian heidän edessään kajasti valo. Kaasupullojen takaa he näkivät yhden kiinalaisen seisovan oven edessä.
-Heidän täytyy pitää prinsessa Annabethiä tuolla. Simon sanoi.
-On varmaan parempi että sinä juokset nyt ulos. Hän ehdotti.
-En varmasti. En aio jättää Annaa tänne heidän kynsiinsä. Tahdon auttaa.
-Pelkäsinkin että sanoisit noin. No ehkä kaksin on parempi. Kunhan lupaatte olla varovainen.
Siinä samassa huoneen ovi aukeni. Simon vetäytyi hieman taaksepäin jotta häntä ei nähtäisi. Ovesta astui ensin prinsessa Henrietta ja tämän jälkeen vanhin kiinalaisista.
-Veljesi pitää hieman hauskaa naisten kanssa. Hän huutaa kun voit mennä sisälle. Sitten voitte tappaa heidät. Siihen asti vartioi tuota ovea hengelläsi. Henrietta jakeli käskyjään. -Sinä tulet mukaani. Hän sanoi toiselle.
Nainen ja toinen miehistä poistui. Simon kurkotti kaasupullojen yli ja samalla kaivoi hyvän ystävänsä paitansa alta.
Hän tähtäsi ja naps, kiinalainen sai kuulan kalloonsa ja tuupertui maahan.
-Hän on kuollut! Tapoit hänet. Mikhail vikisi heidän lähestyessään ovea.
-Parempi kuolleena kuin elävänä. Älä katso häntä, et saa antaa ylen nyt. Meillä on muuta tekemistä.
-Mutta hän on kuollut! En ole koskaan nähnyt kuollutta näin läheltä. Venäläinen vikisi edelleen.
-Mies! Ryhdistäydy! Sano että tiedät tämän oven lukon koodin. Simon sanoi tutkaillen seinässä olevaa paneelia.
-E..en tiedä. Olen pahoillani.
-No eihän se sinun syysi ole. Onneksi meillä on tämä tässä. Simon sanoi ja laukaisi. Seinässä oleva sähköinen lukko hajosi venäläisen silmien edessä.
Simon avasi oven ja näki kolmannen kiinalaisista nyrkit pystyssä. Mary oli ottanut iskuja vastaan. Kruununprinsessa Annabeth istui tuolilla köytettynä selvästi odottamassa vuoroaan.
-Hei! Kävisit itsesi kokoisiin käsiksi! Simon karjaisi. Kiinalainen säikähti ja häkeltyi.
Mies lähestyi muutaman askeleen, mutta ei ehtinyt pitkälle ennen kuin Simon ampui. Taustalla Mary suojasi kruununprinsessaa. Toinen kiinalaisista lyhistyi.
-Kaksi kuollut, yksi jäljessä. Simon lausahti.
-Mary! Oletko kunnossa? Simon huudahti ja kietoi kätensä kovia kokeneen naisen ympärille.
-Mikhail! Prinsessa Annabeth huudahti.
Jälleen näkeminen oli iloinen. Kaksi onnelista pariskuntaa sylikkäin.
-Kiitos agentti Black. Pelastitte henkemme. Teidät palkitaan tästä hyvästä. Kruununprinsessa sanoi halaten Simonia.
He poistuivat huoneesta.
-Mikhail, vie sinä kruununprinsessa turvaan. Meillä on vielä prinsessa Henrietta ja kolmas kiinalainen hoidettavana. On ehkä parempi että te otatte tämän suojaksenne. Juoskaa ulos ja soittakaa poliisille. Simon sanoi ja ojensi aseensa Mikhailille. Tuleva kuningatar ja kuningas juoksivat pois.
Kun Mary ja Simon olivat kahden kuolleiden kiinalaisten kanssa, Simon polvistui Maryn eteen.
-Simon?
-Mary, sillä hetkellä kun makasin tiedottomana Ivanovin kartanon pihalla ja kuulin huutosi, tajusin että olet elämäni nainen. Tiedän että olemme tunteneet vasta pari päivää, mutta tiedän jo nyt että tahdon elää kanssasi lopun elämääni. En ole koskaan ennen tuntenut tällaisia tunteita ketään naista kohtaan. Sinä olet muuttanut minut. Olet tehnyt minusta paremman. Mary...menetkö naimisiin kanssani?
-Simon, Simon Black. Kyllä sinä paikan kosinnallesi valitsit. Tottakai tulen! Kun jäit makaamaan sinne pihalle, luulin sinun kuolleen. Samalla hetkellä tunsin jotain kuolevan sydämessäni. Kun näin sinun ryntäävän tuosta ovesta pelastamaan minut, tiesin että olisimme ikuisesti yhdessä. Mary vastasi hypähtäen Simonin kaulaan.
-Mary, teit minusta juuri maailman onnellisimman miehen. Mutta nyt, mennäänkö nappaamaan pahikset?
-Mennään vaan.
He jatkoivat etsimistä. Monet huoneet olivat tyhjiä..
Astuessaan erääseen huoneeseen, he näkivät naisen joka istui pöydän ääressä.
-Agentti Black ja konstaapeli Pretty. Tiesin että tulisitte. Pelini taitaa olla pelattu. Prinsessa Henrietta sanoi katsoen heihin peilin kautta.
-Ikävä kyllä meidän on pidätettävä teidän, teidän korkeutenne. Tahdotteko sanoa miksi teitte tämän? Mikä sai teidät sieppaamaan sisarenne? Simon kysyi.
-Annabethistä ei koskaan tule yhtä hyvää kuningatarta kuin minusta olisi tullut. Minun oli raivattava hänet pois. Hänen kuolemansa jälkeen, ja sen jälkeen kun rakas äitimme olisi kuollut yllättäen halvaukseen, minut olisi kruunattu. Tiesin että Mikhailin isällä ei ollut puhtaat paperit taskussa. Pyysin hänen apuaan ja lupasin korvata kaiken hänelle ruhtinaallisesti. Tiedättehän, että hän on rahallisissa vaikeuksissa. Hän on lähellä menettää kaiken. Tottakai hän suostui. Punahiuksinen nainen kertoi.
-Miksi ette paenneet kun teillä siihen oli tilaisuus? Simon kysyi.
-Se ei ole myöhäistä vieläkään. Tahdoin jäädä, koska kosto on suloinen...
Siinä samassa Simon näki liiketta peilissä. Vaiston varaisesti hän käännähti ja sinkosi jalkansa eteenpäin. Kiinalainen yritti väistää, mutta epäonnistui siinä. Toista kertaa Simonia ei yllätettäisi.
Jalka osui suoraan viimeisen kiinalaisen leukaan ja mies tuupertui samantien. Simon oli osannut odottaa kiinalaista. Ei kahta ilman kolmatta. Kiinalainen oli piilotellut huoneessa olevien kaasupullojen takana. Hänen oli ollut kai tarkoitus päästää Simon päiviltään ja karata yhdessä Henrietan kanssa. Nyt se ei onnistuisi.
Kääntyessään takaisin Henrietan puoleen, häntä odotti kaunis näky.
-Tämä kuninkaallinen ei pääse mihinkään. Hän yritti karata, mutta en päästänyt. Mary sanoi nauraen pitäen kiinni prinsessasta. Poliisin vaistoillaan ja taidoillaan hän oli pysäyttänyt pakoon yrittäneen punapään.
Astuessaan ulos tehtaasta Simon ja Mary näkivät poliisien juuri saapunen.
-Tämä kuuluu sinulle. Se ei koskaan oikein sopinut käsiini. Onneksi en joutunut käyttämään sitä. Mikhail ojensi Simonille aseen takaisin.
-Kiitos! Simon sanoi.
-Tiedättekö mitä tapahtui isälleni? Jäikö hän kiinni? Mikhail kysyi.
-Me näimme vain nuo kaksi. Hänen on täytynyt paeta. Mutta poliisi varmasti etsintäkuuluttaa hänet. Hän ei pääse pitkälle.
-Kiitos vielä kerran. Tästä hyvästä teidät aateloidaan kunhan saavutte Englantiin ja olette hieman levänneet. Annabeth sanoi ja halasi Simonia vielä kerran. -Odotamme kutsua häihin. Hän kuiskasi vielä ennen kuin he poistuivat yhteen poliisiautoista.
Mary ja Simon jäivät kahden.
-Mites me? Mary kysyi hiljaa.
-Mitä meistä? Me lähdemme kotiin. Simon sanoi.
-Tarkoitin sitä mitä tapahtui tuolla sisällä. Se oli kai vain adrenaliinin ja helpotuksen ansiota. Siis se..tiedäthän... Mary sopersi.
-Tarkoitin joka sanaa, Mary.
-Mut.. Mary aloitti.
-Ei mitään muttia! Minä aion naida sinut, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Aion jäädä eläkkeelle ja mennä kanssasi naimisiin. Simon sanoi ja kahmaisi Maryn syleilyyn.
Siinä katuvalon alla he tunsivat kuuluvansa yhteen, erottamattomasti.
|
I stop complaining. Every day is a good day. Except Monday.
|
|
|
