Laura
Administrator
 
guardian of the online-list
UID 69
Digest Posts
0
Credits 10
Posts 2010
Reading Access 200
Registered 13-9-2007 Location Jossain Pohjanmaalla
Status Online
|
|
|
OSA 3
Seuraavana aamuna Simon heräsi vieraasta sängystä. Huone oli pienehkö ja sieltä löytyi vain välttämättömät tavarat.
Hän tallusti ikkunaan. Näkymä oli vieras. Hetken pähkäiltyään hän muisti, kuinka Neiti Penny ja J olivat jättäneet hänet tähän hotelliin. Hän katsoi kelloa. Se oli kahdeksan. He olivat sopineet että auto tulisi hakemaan häntä yhdeksältä.
Simon meni kylpyhuoneeseen. Peilistä katsoivat paljon kokeneet kasvot. Millainen hän oli ollut? Simon siistiytyi ja pukeutui.
Auto toi Simonin toimistolle. Neiti Penny oli kertonut että K:n jäätyä pois, he olivat siirtyneet suurempiin tiloihin. Tilat saattaisivat siis näyttää vierailta. Simon tosin tajusi, että vanhakin paikka näyttäisi hänelle uudelta, sama siis oliko paikka sama vai uusi. Astuttuaan Neiti Pennyn huoneeseen, joka toimii nykyään myös odotushuoneena, Simon ihmetteli missä nainen oli. Yleensä sihteeri istuivat pöytänsä ääressä.
Hän kuuli ääniä edessään olevasta toimistosta. Neiti Penny saattaisi olla kirjoittamassa siellä kirjettä, jonka J hänelle saneli. Simon päätti mennä suoraan sisälle.
Hän astui suureen huoneeseen. Edessä päin ei näkynyt ketään.
-mmmm...Oi Jay! Kuului ääni Simonin oikealta puolelta. Hän käänsi päätään ja näki sohvalla kaksi hahmoa melkein liimautuneena toisiinsa.
-Krrrhm...anteeksi. Koputin kyllä, mutta vastausta ei kuulunut. Meillä oli tapaaminen yhdeksältä. Simon sanoi keskeyttäen kiihkeän hetken.
-Aaah, herra Black! Hyvä kun tulitte. Olin tässä juuri opastamassa neiti Pennyä eräässä asiassa. J sanoi kiepsahtaen nopeasti pystyyn sohvalta. -Ole hyvä ja istu. Hän jatkoi. Tässä välissä Penny kiirehti pois paikalta.
Simon istuutui tumman miehen eteen. Kun saimme tietää vahingossa hänen oikean nimensä, puhutellaan häntä tästä lähtien Jayksi.
-Kuinka ensimmäinen yö kotiseudulla tuntui? Jay kysyi.
-Ihan hyvin kai. Mielessä pyörii paljon asioita. Ketään teistä en vielä muista... Simon kertoi.
-Älä huoli. Kyllä se muisti sieltä palaa. Lääkärit ovat varsin toiveikkaita. Jonain päivänä varmasti muistat kaiken. Siitä tulikin mieleeni. Olisitko valmis palaamaan hommiin? Voisit ensin toimia kouluttajana, jotta pääsisit käsiksi työhön. Olisit varmasti hyvä opettaja pojillemme. Mitäs sanot?
-Kai jotain voisin tehdä. Tekemättömyys on sietämätöntä. Ehkä saisin jotain muuta ajateltavaa. En tosin ole varma mitä kerron, kun en muista menneisyydestäni. Simon pohti.
-Älä siitä huoli. Luotat vain vaistoihisi. Jay sanoi. -Jos pitäisit huomisen vielä vapaata. Tule sitten ylihuomenna ja katsotaan mitä tehdään. Neiti Penny kutsuu auton ja vie sinut kotiisi.
Simon poistui ja astui Pennyn toimistoon.
-Neiti Penny? Oletteko valmis?
-Aivan pieni hetki, Simon. Penny sanoi ja tuijotti tietokoneen näyttöä. Simon tajusi että nainen oli pahoillaan siitä mitä hän oli nähnyt toimistossa.
-Penny? Onko jokin vialla? Minusta tuntuu että jokin on? Simon kysyi.
-Sinun täytyi silloin tietää että olen aina rakastanut sinua. Kun katosit ja Jay tuli taloon, minä..minä vain ihastuin häneen. Ja nyt minusta tuntuu että olen pettänyt sinut. Tiesinhän minä ettet sinä koskaan voisi rakastaa minua, kun sait kaikki ne kauniit naiset ympärillesi... Penny purkautui.
-Penny, vaikka en muista mitään noista asioista. Tiedän sanoa että olen minäkin sinua rakastanut. Olet varmasti ollut minulle todella rakas ystävä. Mielestäni Jay on todella onnekas, jos hän saa sinut. Penny, tahtoisin että voisimme olla ystäviä edelleen. Simon sanoi.
-Todellako? Tahtoisitko sitä? Voi Simon! Penny sanoi kohottaen katseensa näytöstä.
-Simon! On niin ihana saada sinut takaisin! Penny nousi ja halasi Simonia. -Tule, nyt mennään. Minulla on näytettävä missä kotisi on.
------------
Auto toi heidät talon pihaan.
-Täällä sinä asut. Tai te...tarkoitan. En ole varsinaisesti koskenut mihinkään, hieman vain pyyhkinyt pölyjä silloin tällöin.
-Kiitos, Penny. Simon sanoi katsellen taloa joka näytti aivan vieraalta.
-Tässä on avaimet ja tässä numeroni. Soita jos kaipaat jotain. Ihan mitä vain. Minä lähden nyt. On töitä vielä paljon tehtävänä. Penny sanoi silittäen Simonin poskea. Nainen postui ja Simon jäi yksin.
Hän kapusi portaat. Avasi oven ja astui sisään. Kaikki näytti vieraalta. Jokin tuoksui...parfyymiko. Se tuntui tutulta...
Simon kierteli talossa. Hän nousi yläkertaan. Ensimmäinen huone tuli vastaan. Se oli makuuhuone...siinä näkyi naisellinen kosketus. Täällä siis hän oli joskus nukkunut...Mary vierellään. Parfyymin tuoksu tuntui täällä kaikista eniten.
Hän jatkoi matkaansa. Seuraava huone oli sininen. Se oli lastenhuone. Joku oli ilmiselvästi odottanut pientä poikaa, joka asustaisi täällä. Hän oli odottanut...pieni poika..
Simon kiirehti pois yläkerrasta. Hänestä tuntui kuin hän olisi tunkeutunut jonkun vieraan kotiin. Sinä yönä hän ei nukkunut makuuhuoneessa. Ei, hän nukkui alakerran aulan sohvalla.
Tuli aamu. Simon löysi Pennyn hänelle jättämät vaatteet. Hän pukeutui ja etsi käsiinsä keittiön. Valmistaessaan kahvia, hän näki ikkunasta kuinka keltainen auto ajoi pihaan.
Pian ovikellokin soi. Simon riensi avaamaan. Oven takana seisoi vaalea nainen.
-Simon! Onpa ihana nähdä sinua! Penny kertoi että olet kotiutunut. Nainen puhui.
-Anteeksi? Kuka olette? Pahoittelen, etten muista. Simon sanoi nolona.
-Oo, anteeksi. Kertoihin Penny että kärsit muistinmenetyksestä. Nimeni on Sara...Sara Tower. Olen ystäväsi. Voi Simon! Olen aivan ikävöinyt sinua. Sara sanoi ja nappasi häkeltyneen miehen halaukseen.
-Saisiko olla kahvia? Olin juuri keittämässä.
Simon tarjosi Saralle kahvit. He keskustelivat paljon. Sara kertoi Simonille asioita joita oli tapahtunut menneisyydessä. Kuinka he olivat suorittaneet erään tehtävän yhdessä.
-Sara, onko meidän välillämme ollut jotain? Simonin oli pakko kysyä. Hänestä tuntui, kuin olisi tuntenut naisen läheisesti.
-Olet oikeassa. Meillä oli pikku juttu, mutta sitten huomasimme ettemme sopineet yhteen. Sara kertoi.
-Kohtelinko sinua huonosti? Olinko aivan täysi sika?
-Voi ei, Simon! Olit ihana! Sinä tiedät kuinka naista kohdellaan. Sara huudahti.
-Miksi me sitten erosimme?
-Huomasimme vain että meillä oli hauskaa, mutta se tietty kipinä puuttui. Erosimme ystävinä. Todella hyvinä ystävinä.
-Älä huoli Simon. Sinä olet ihana mies. Yksi ihanimmista joita maa päällään kantaan. Sinun ei tarvitse pelätä menneisyyttäsi. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Sinullakin on varmasti paljon tekemistä. Sara sanoi ja nousi lähteäkseen. Hän tarttui Simonia vielä käsistä ja sanoi: Toivon todella että löydät Maryn. Sinun kuuluu olla onnelinen.
---------------
Päivät kuluivat. Simon kuluttu päivänsä opettamalla nuoria, tulevia agentteja. Hänen vastuullaan oli aluksi itsepuolustus. Eräänä päivänä...
-Haa! Kaikki huutaa! Tuntekaa itsenne! Tuntekaa teissä virtaava energia!
-Olette päässeet jo pitkälle. Kuka tahtoisi näyttää taitonsa? Kuka? Rohkeasti vaan! Henry? Simon kysyi ja katsoi poikaa joka seisoi rivin keskellä.
-Mi..minäkö? Musta hiuksinen poika ihmetteli.
-Sinä juuri. Astu esiin. Näytä mitä olet oppinut.
-Kyllä, Sir!
-Muista keskittää energiasi itseesi. Mieti, mikä on vihollisen seuraava liike. Non niin! Aloitetaan.
Poika aloitti oikeaoppisesti vasemmalla jalallaan. Simon torjui liikkeen ammattimaisesti.
-Ei hassumpaa Henry! Hän kehui nuorukaista.
-Nyt kokeillaan kuinka pystyt torjumaan nopeasti vasemmalta tulevan iskun. Simon sanoi ja samassa iski vasemmalla kädellään. Poika torjui iskun iskun oikealla kädellään.
-Aih! Hän ulvahti.
-Oletko kunnossa Henry?
-Olen Sir. Käsi oli hieman väärässä asennossa. Tärähti varsin ilkeästi. Henry vastasi.
-Pystytkö jatkamaan?
-Pystyn Sir!
-Hyvä, anna tulla!
Tätä jatkui monta minuuttia. Simon oli positiivisesti yllättynyt Henryn taidoista. Lyhyessä ajassa täysin taidottomasta pojasta oli kasvanut varsin hyvä taistelija. Tästä pojasta saattaisi jonain päivänä tulla hyvä agentti. Simonin keskittyminen herpaantui hetkeksi. Mutta sekin riitti. Pian hän tunsi leukaperässään potkun.
Hän tuupertui pökertyneenä maahan.
-Sir?! Oletteko kunnossa, Sir! Henry huudahti. Pojat kerääntyivät Simonin vierelle.
-Ei hätää pojat. Olen kunnossa. Se oli hyvä potku Henry. Simon naurahti maatessaan maassa. Kun hän yritti nousta ylös, hänen mieleensä tulvi kuvia...
Hän muisti perheen. Isän ja äidin...ja pienen pojan.
Hän muisti pojan itkevän pimeässä...tälle oli kerrottu että vanhemmat olivat kuolleet.
Hän muisti vihaisen teinin potkimassa autojen ikkunoita sisään...
Hän muisti muutakin. Hän muisti kaiken.
Hän muisti Maryn ilmeen lääkärin vastaan oton jälkeen.
Hän muisti kuinka hän oli kaapannut naisen käsivarsilleen kun he olivat saaneet tietää odottavansa lasta, poikaa.
Simon nousi ylös ja lähti kohti ovea.
-Se oli hyvä potku Henry. Jatka samaan malliin. Pojat, tunti on ohi. Voitte vielä harjoitella hiukan keskenänne. Minun täytyy nyt mennä.
Pojat jäivät katselemaan mentorinsa perään ihmetellen mikä tälle oli tullut. Oliko hän aivan kunnossa...
Simon oli kunnossa. Hän muisti. Mutta oikeastaan hän ei ollut kunnossa. Hänen sydäntään raastoi tuska. Hän muisti Maryn...mutta hänellä ei ollut aavistustakaan missä tämä oli. Oliko hän edes elossa...
|
I stop complaining. Every day is a good day. Except Monday.
|
|
|
