Elikkäs heti alkuun sanon muutaman asian. Tämä meni harrastuksiin eikä kirjallisuuteen sen takia että tämä on "harrastus-projektini", joka on henkilökohtaisesti todella tärkeä. Päivittelen tätä aina silloin tällöin kun saan jatkoa suollettua. Sitten kirjoitus sisältää muutamia aika "rajuhkoja" asioita joita olen pyrkinyt siventämään aika rankalla kädellä. Lisäksi osa novellin hahmoista on saanut vaikuteensa oikeasta elämästä, mutta silti tarina ei ole tositapahtumiin perustuva, tosin joillakin tarinan tapahtumilla on henkilökohtaisessa elämässäni ollut jonkinlainen osa josta olen ne kääntänyt sitten osaksi tarinaa tosin täysinfiktiivisillä osilla. Tarinan EI OLE tarkoitus kannustaa ketään aloittamaan samanlaista elämää kuin tarinan päähenkilöllä on. Toivotan siis kaikille hauskoja lukuhetkiä ja pyydän anteeksi jos tarina on joissakin kohdissa "moraaliton". Hauskoja Lukuhetkiä kaikille, toivottaa Cherrysama

Prologi:

Seisoin laiturilla kassini kanssa ja tuuli pyyhki kylmästi paljasta ihoani kesästä huolimatta, nostin kasvoni ylös ja aukaisin suuni sanoakseni taas jotain, mutta Markus nosti sormensa huulilleni ja tuijotti minua hiljaa. Meidät havahdutti tuosta hetkestä juna-aseman kuulutus.
"Sun juna. Nää on sitten varmaan hyvästit", mies sanoi ja pyyhkäisi ruskeita hiuksiaan korvan taakse laskien samalla katseensa mun mahaan.
Tuijotin tuota miestä ja tunsin tukehtuvani, vielä pari päivää sitten kaikki oli ollut niin hyvin. Hän oli ollut onnellinen, mutta nyt olin rikkonut hänen ja Anne-Marin suhteen lopullisesti. Minä ja tuo toinen pieni olento.
"Mä olen pahoillani Markus", sain ähkäistyä suustani ja suljin silmäni, jotten itkisi. Miksi minun oli pitänyt alkaa leikkimään toisen ihmisen tunteilla, jonka olin itse niin monesti kokenut. Käännyin nopeasti ja kerkesin jo ottaa pari askelta nostakseni junaan kunnes tunsin jonkun tarttuvan käteeni. Käännyin hädissäni katsomaan taakseni ja näin Markuksen siinä.
"Jana, Älä mene, me keksitään kyllä jotain, mä en päästä sua lähtemään, sä olet mun unelmien nainen ja tuo...", mies selosti niin nopeasti, että sain tuskin puolestakaan selvää nyökäten vatsaani kohti: " Se on meidän, mä todella haluan osallistua sen elämään. Anna mulle se mahdollisuus mitä olen aina halunnut."
"Nouseeko neiti kyytiin vai ei?", konnari kysyi minulta ja käännyin sitten katsomaan miestä ja jälleen Markusta, toistin saman muutaman kerran. Mitään varoittamatta loikkasin kassin kanssa takaisin Markuksen syliin ja mätkähdimme laiturille selällemme, suutelin miestä itkien ja naurean samalla.
"Me ollaan ihan hulluja", niiskutin niin pahasti että henkeni meinasi loppua ja Markus silitteli mustia hiuksiani ja suuteli mua muutaman kerran sanoen sitten lauseen, joka oli johtanut tähän onnelliseen loppuun : "Jaana on ihan hassu"

1.luku

"Jaana on ihan hassu", Markus sanoi ja nappasi minut kainaloonsa ja hyvä etten minä purskauttanu viinejä ulos seiraimistani alkaessani nauramaan.
"Mikä toi teidän juttu niinkuin on", Riitta kysyi äkkiä ja hymyili mulle v-mäisesti. Yhtä-äkkiä olohuone oli jälleen hiljainen ja vain taustalla soiva Sentenced kuului ainoana äänenä. Yhtä-äkkiä kaikki pari kymmentä henkeä halusivat kuulla mikä minun suhteeni oli minun parhaaseen ystävääni.
"Jos sä Riituska haet sitä takaa että rikonko mä jotain kirkon lakeja varatun miehen kanssa niin voit olla huoleti. Me ollaan vaan ystäviä, eikä jaeta sänkyä, joka kerta kun Anne-Mari on poissa.", huusin ja nousin ylös lattialta oikoen hameeni ja nappasin laukkuni lähtien kohti ulko-ovea.
"Kiitti v**usti Rita", Markus sähähti ja juoksi mun perään ovelle.
"Jana älä mene, jooko", mies aneli multa ja tuijotti kun mä puin new rockejani jalkaani.
"Mä käyn vaan nopeesti kiskalla ja tuun takasin sitten. Mun on pakko saada tupakkaa", sanoi ja tuijotin Markuksen vihreitä silmiä.
"Lupaatko?", mies kysyi ja nappasi käteni käsiinsä ja astui askeleen mua lähemmäs ja kenenkään näkemättä suuteli käsiäni hellästi.
Hymyilin pienesti ja katsoi Markuksen koiranpentu ilmettä sanoen sitten:
"Minä lupaan. Korkeintaan puoli tuntia"
Markus astui jälleen lähemmäs ja halasi mua kuiskaten samalla käheästi korvaani:
"Kai sinä jäät yöksi?"
Painoin kasvoni miehen olkapäälleni ja suukotteli pienesti hänen käsivarttaan ja olkapäätä, kuulin kuinka Markus naurahti hieman.
"Anne-Mari ei siis tule kotiin?", kuiskasin hänen korvaansa kiusallaan.
"Tuskin mä muuten saisin sua pyytää, kaikki kun luulee, että meillä on jotain enemmänkin", Markus vastasi ja silitteli pienesti niskaani mustien hiukseni alta.
Vaikka minua loukkasikin hieman se, että meidän "juttumme" ei ollut enempää, en näyttänyt sitä.
"Mutta mä tulen puolen tunnin päästä", sanoin ja vetäydyin äkkiä kauemmas. Tarvitsin juuri nyt happea ja tupakkaa. Ritun utelut olivat saaneet minut ylikierroksille ja tarvitsin todellakin tupakkaa. Kun olin kadonnut rappukäytävää kuulin sisältä tutun tappelun alun.
"Markus hei, mitä sä näät Jaanassa, sellanen hevarimuija jota voisi luulla jätkäksi"
Kuinka vihasinkaan Ritua sillä hetkellä, tekopirteä, vetyperoksidi blondi, jolle luoja oli suonut liian isot miesmangeetit ja liian vähän aivoja.

2.luku

"Ritu, älä aloita", Markus sanoi ja yritti työntyä naisen ohi mutta Riitta esti miehen pääsyn olohuoneeseen asettuen kokoajan tämän eteen.
"Markus mä haluan vain jutella", Riitta sanoi ja väänteli pinkkejä huuliaan ja lipitti lasista siideriään katsoen Markusta pitkään. Markus huokasi hiljaa ja nyökkäsi sitten makuuhuoneeseen päin ja naisen sipsutettua sinne ensin meni itse perässä. Markus sulki oven perässä jottei kukaan tulisi keskeyttämään tätä juttlelua ja jotta hän pääsisi nopeammin eroon Riitasta.
"Miksi sä olet Jaanan kanssa niin läheinen?", Ritu kysyi ja istui sängyille heittäen jalkansa ristiin sitten. Markus huokasi hiljaa ja tuijotti naista vihaisena.
"Mitä hittoa se sulle kuuluu, Ritu. Jos haluat todella tietää, niin Jaana pelasti mun pikku siskon pari vuotta sitten kuten hyvin tiedät.", Markus ärähti ja kääntyi jo melkein lähtiäkseen.
"Mutta eikö sustakin Jaana ole muuttunut siitä?", nainen kysyi äkkiä ja jäi tuijottamaan miehen selkää. Markus pysähtyi ja kertasi mielessään näitä paria vuotta jotka hän oli tuntenut Jaanan. Ritu oli oikeassa Jaana oli muuttunut, ja suurin muutos oli tapahtunut parin viimeisen kuukauden aikana. Markus katsoi olkansa yli ja huokasi sitten:
"On Jana on muuttunut, mutta niinhän meistä jokainen, sinäkin. Mutta mitä nyt ajat takaa?"
"Mä epäilen, että Jaanasta on tulossa narkkis", Ritu pasautti äkkiä ja Markus alkoi nauramaan hysteerisesti.
"Hyvä yritys Ritu mutta minä jos kuka sen olisin jo huomannut", Markus sanoi sitten hetken päästä kun pystyi jälleen puhumaan. Riitta nousi ylös sängyltä ja tuli Markuksen eteen ja tuijotti tämän vihreitä silmiä sanoen,
"Juuri sä olet ainoa, joka ei huomaa, koska sä olet sokea, rakkaudessasi Jaanaa kohtaan" Äkkiä Ritun ilme muuttui ja nainen ryntäsi vessaan oksentamaan. Markus tuijotti naisen perään hetken ja käveli sitten makuuhuoneen ikkunaan hän näki Jaanan alapihalla ja pian hän nousi mustaan Saabiin.
"Styke", Markus sanoi ja tuijotti kun Styken auto lipui pois pihasta ja kaartoi kohti Piikkivaaran keskustaa.


3.luku

Heräisin seuraavana aamuna kovaan päänsärkyyn ja tunsin että minun oli kylmä vilkaisin ympärilleni ja tutut vihreäraitaiset verhot saivat minut tajuamaan missä olin. Muistin hämärästi illan ja yön tapahtumia. Olin hakenut Styken kydillä tupakaa keskustasta kiskalta ja siellä me oltiin törmätty mun pikku siskooni Piiaan, Korhoseen, Maijuun, Sarppaan ja Lariin. Äkkiä tunsin tuoreen kahvin tuojksun nenääni. Ajattelin hetken, että mitä hittoa, kunnes kietoutuin peitoon ja tassutelin sekavassa tukassani ja muuten alastomana makuuhuoneesta keittiöön. Huomasin, että pöydälle oli katettu aamiainen, vatsani kurni vieläkin sikana vaikka alkava krapula ilmoitteli tulostaan. En todellakaan ollut tajunnut miksi mulla oli alkanut aina olla niin jumalaton nälkä, varsinkin aamuisin. Menin sitten olohuoneeseen ja minun oli pakko hymyillä ovella, kun huomasin Markuksen istuvan koneella alasti.
"Huomenta", huikkasin ja raahauduin miehen taakse ja suutelin tämän niskaa. Markus silitti niskaani päänsä yli ja jutteli näköjään juuri Anne-Marin ja Kuisman kanssa. Tunsin masennuksen aallon liukuvan ylitseni kun huomasin, että Anne-Mari palaisi kotiin puolen tunnin päästä.
"Olit eilen aika sekaisin", Markus sanoi ja joi sitten kahviaan joka hänellä oli tietokonepöydällä.
"Jooh mä näin Laria pitkästä aikaa ja sillä oli kossua, ei mun juomaa ollenkaan", sanoi ja laskin sitten käteni miehen mahalle hymyilen. Markus katsahti mua hieman oudosti ja tunsin äkkiä vihan aallon pyyhkäisevän ylitseni.
"Mä näin kun sä lähdit Styken kyydillä.", hän sanoi sitten lopulta.
"Jooh vaikka Styke onkin hieman hämärähemmo niin muistuttaisin edelleen, että hän on mun pikku siskoni poikaystävä", ärähdin ja heitin peiton päin Markuksen kasvoja lähtien suuttuneena makuuhuoneeseen pukemaan. Markus nousi ylös ja tuli perässäni makuuhuoneeseen ja veti bokserit ja farkut jalkaansa. Itse oli saanut jo hameen ja alusvaatteet tuossa vaiheessa päälleni. Markus nappasi kipeästi molemmista ranteistani kiinni.
"Jaana...", hän kerkesi sanomaan, kunnes minä aloin huutamaan täysillä:
"Luuletko sä todella että mä jaksan tätä p**kaa. Sä käytäydyt kuin täysi kusipää, en ole tilivelvollinen sulle mun menoistani vaikka me jaetaan sänky aina kun sun tyttöystävä on poissa. Edelleen Markus, me ollaan sun mukaan vain kavereita ja se ei velvota mua kertoo sulle mitä teen ja kenen kanssa." Markus jäi seisomaan hölmönä makuuhuoneeseen kun minä nappasin toppini, laukkuni ja kenkäni ja painuin rappukäytävään ja juoksin ala-ovelle, jossa puin itseni ja suunnistin sitten kohti keskustaan, sytyttäen päiväni ensimmäisen tupakan. Samalla kumminkin mietin miksi en uskaltanut kertoa Markukselle, mitä minä hänestä todella halusin.

4.luku

Istun juna-asemalla vaikka olikin aijemmin aamulla luvannut etten enää ikinä antaisi Markuksella anteeksi, mutta siinähän mä taas olin. Istuin sen vieressä odottelemassa Anne-Maria ja Kuismaa. Kaiken kivan lisäksi Riitta pamahti paikalle ohuessa topissaan ja farkkuhameessaan.
"Make! Jana!", se kailotti niin että koko laituri kääntyi katsomaan mun surkeaa oloani ja sai Markuksen varmasti näyttämään mun rinnalla enkeliltä.
Markus nousi ja halasi Riittaa ja mun veri kuohahti jälleen. Miksi hitossa mä olin niin mustasukkainen?
"Tota Jaana anna anteeksi se eilinen?", Riitta pyysi synkän näköisenä.
"Ööh mikä eilinen?" kysyin typertyneenä, tajuten että olin todellakin ollut sekaisin.
"Se kun mä pakotin sut ja Maken suutelee pullonpyörityksessä", Ritu sanoi sitten hieman pahoillaan.
Mun suu loksahti paikoiltaan ja juuri kun pomppasin ylös hakatakseni Ritun, saapui Ylöspäästä juna johon Ritu hyppäsi ja paikalle saapui pelastava enkeli Anne-Mari ja Kuisma. Markus halasi ja suukotteli tyttöystäväänsä ja mä tuijottin surullisena heitä. Äkkiä tunsin kuinka joku halasi mua takaapäin.
"Kade?", Kuisman lapsellisen heleän äänen kuiskasi mun korvaan. Mun täytyi olla sillä hetkellä sekaisin, sillä käännyin ja suutelin Kuismaa niin että korvissa paukkui. Markus ja Anne-Mari tuijottivat molemmat meitä suu auki.
"Kuisma Mä haluan alkaa olee sun kaa", pamautin ja sivusilmällä huomasin että Markus puristi kätensä nyrkkiin. Kuisma katsoi Markuksesta Anne-Mariin ja sitten muhun.
"Aprilfool?", hän kysyi typertyneenä ja suutelin miestä uudelleen.
"Just ton takia mä pidän susta", naurahdin ja kiehnäsin Kuisman paidattomaan rintakehään.
"Jari. Vietsä Anskun kotiin kun mä lupasin heittää Janan Hiekkalaan?", Markus kysyi ja nappasi kädestäni kiinni ja lähti vetämään mua pitkin laituria.
"Jutellaan Mirkiss Kultu!", huusin Jarille huiskuttean hullusti Anskulle. Kun olimme päässeet parkkikselle Markus tönäisi mut vasten autonsa ovea ja suuteli mua kipeästi.
"Mitä toi oli?", hän kysyi vihaisena ja tuijotti mua silmiin.
"Mitä kai mullakin on oikeus poikaystävään?", sanoin vinosti hymyilen ja suuni tukki jälleen Markuksen suudelma. Tunsin tarpeen saada Markusta heti ja katsahdin häntä silmiin viekoittelevasti:
"Mun systeri on Stykellä ja mutsi laivalla taas?"
"Kysytkin vielä" Make sanoi ja läpsäytti mua persaukselle aukaisten mulle oven autosta ja lähdimme ajamaan kohti Hiekkalaa.

5.luku

"Jaana, oletko sä koskaa miettinyt, että saat vatsahaavan tolla tavalla?", Markus kysyi minulta ja tuijotti päiväni kymmenentä kuppia kahvia. Nostin katseeni ylös ja hymyilin hieman.
"Et kai sä pelkää, että mä kuolisin ennenaikaisesti, sähän et menettäisi mitään", sanoin virnistäen ja tuijotin ulos kirkkaaseen auringon paisteeseen.
"Jaana hei", Markus sanoi synkkänä ja katseli mehulasiaan," Älä leiki hengelläs, joka sattuu olemaan muutamille ihmisille todella tärkeä" Kahvikuppi lipesi mun käsistä ja tipahti puiselle pöydälle josta se kaatui lattialle, mun kädet tärisi.
"Mitä si..." kerkesin aloittaa kun ulko-ovi aukesi ja Piia astui sisälle tuijottaen meitä hetken. Markus istui meidän ruoka pöydässä pelkät bokserit päällä ja minä taas istui Markuksen hihattomassa t-paidassa. Piia tuijotti hetken meitä ja tuli sitten keittiöön napaten kulhosta omenan ja tuijotti Markuksen haaroväliä ja nosti sitten katseensa muhun.
"Hiton kääliö painu v**tuun siitä apina!", rääkäsin Piialle, joka tosin vaan hymyili hieman.
"Te ootte ollut sängyssä?", Piia sanoi kysyvästi ja tuijotti mua hetken. Markus repesi nauramaan ja sai hekotuksensa keskeltä sanottua:
"Systerisi osaa sivistyssanoja" Piia ja minä tuijotettin hetki Markusta ja nostin sitten katseeni siskooni kysyen:
"Mistäs sä niin päättelet?" Piia mässytti omenaa suu auki, hitto että mun pikku sisko oli ihan lehmän näköinen joka märehti. Mun ajatukset kulki jotenkin siihen että mun sisko puklauttaisi kohta takaisin suuhunsasen satsin, jonka oli äsken mässännyt.
"Sen haarovälistä", Piian ääni keskeytti mun ajatukset ja tuijotin hetken siskoani.
"Piia sä olet sitten idiootti. Markus kävi meillä suihkussa ja siksi mulla on sen paita ja sillä vaan bokserit, sillä jos et ole huomannut niin asutaan aika saakelin pienessä ja lämpimässä kerrostalo kolmiossa.", valistin siskoani hienosti.
"Noh aivan sama mulle, mä muutan kumminkin kohta.", Piia sanoi ja kääntyi jo lähtiäkseen olohuoneeseen. Me katsottiin Maken kaa toisiamme ja huusin sitten siskolleni:
"Muutat? Muutat minne? Sulla neitiseni alkaa ammattikoulu. Ja hei vätys, tietääkseni hait Piikkivaaraan kampaajaparturille!"
"Muutan isän ja sen tyttöystävän luokse Murikkalaan. Styken setä asuu siellä ja Styke muuttaa kanssa, se sai autolta paikan ja mä pääsin kanssa sinne sotelle", Piia huikkasi mulle ja kuulin jonkun animesarjan tunnarin alkavan tulvia telkkarista samaan aikaan kun mun silmistä tulvi kyyneleet.
"Jana?", Markus kysyi hieman hädissään. Nostin katseeni Markukseen ja nyökkäsin kuiskaten hiljaa:
"Ei tässä mitään hätää" Markus ei edes välittänyt mistään vaan tuli halaamaan mua jolloin aloin vollottamaa tunteellisesti painautuen Markuksen syliin. Siinä samassa meidän mamma pamahti kasseineen keittiöön, en ollut kuullut koko oven avausta. Mun äitini tuijotti Markusta ja mua hetken. Markus rykäisi hieman ja nousi seisomaan tarjoten kättään äidilleni:
"Markus Lahtinen, Ton Jaanan ystävä." Äiti hymyili hieman ja laski kassit maahan ja puristi Markuksen kättä.
"Heli Jukarainen, tuon Jaanan äiti. Oletko sä se Markus josta Jaana puhuu niin paljon. Olet sen Pirjon tytön Anne-Marin kanssa.", äitini kysyi ja mua alkoi hävettää.
"Sama mies", Markus naurahti ja seisoi siinä aivan kuin olisi normaalia seistä puolialasti kaverinsa äidin edessä.
"Jaana, Mitä sä itket?", Äiti sanoi sitten ja kyyristyi mun viereen silittäen mun hiuksiani.
"Mikset säkään ole kertonut että Piia muuttaa isän luokse?", kysyi itkuisena ja äitini katsahti Markukseen hieman.
"Jaana, mä meen nyt", Markus huikkasi ja laahusti mun huoneeseen pukemaan.
"Mä en voi Jaana sille mitään, että sun isäs ei ottanut sua sinne silloin 4 vuotta sitten. Mä en tiedä miksei Pekka voi tehdä omia päätöksiään, Maija päättää sen puolesta ja tiedät hyvin ettei Maija pidä sinusta. Koska sä näytät niin paljon multa.", äiti selitti mulle hyvin rauhallisesti.
Tuijotin äitinäni ja katsahdin sitten olohuoneeseen itkuisena.
"Mä olin aina isälle tärkeämpi kuin Piia ja nyt se on kun se ei tuntisi mua.", niiskutin hiljaa.
"Sillon kun Pekka ja minä erottiin niin sähän olit 10 ja Piia 5. Sä olit silloin muutenkin niin herkässä iässä.", mun korviin tulvi äidin sanat.
"Joo mutta olisipa se alkanutkin silloin! Mutta kun se alko vasta sillon kun 16 eli tasan neljä vuotta sitten. Siihen asti olin ollut isälle tärkee, mutta kun Maija astui kuviohin, jouduin lopettaa mun rakkaat harrastukset. Se on v**tu isän vika että musta on tullut tälläinen p*ska!", huusin äidilleni ja kipasin keittiön ikkunaan Markus oli matkalla sen autolle juuri.
"Make odota tuun mukaan!", kiljaisin ja kävin vetämässä vaatteet niskaani ja juoksin Markuksen kiinni, jättäen äitini taas siihen toivottomaan tilaan johon yleensä meidän perhekeskustelut päättyi.

6. Luku

Me oltiin ajattu rantsulle ilta oli jo hämärtänyt oli mennyt monta tuntia että me oltiin vaan istuttu autossa vaan puhumatta mitään ja kuunneltu musiikkia. Markus oli soittanut Anne-Marillekin, ettei ne näkisikään tänään. Oli jotenkin helpottavaa, että Markus halusi olla juuri nyt mun kaa. Se merkitsi mulle paljon. Lopulta Markus hiljensi vähän musiikkia.
"Sä taisit olla isällesi aika tärkeä?", Markus sanoi ja katsahti muhun.
"Jooh olin niin kauan kun sen uusi muija muutti sen luo asumaan. Sen jälkeen Piia sai kaiken huomion. Maija ei voi sietää mua", selitin hiljaa ja purin polviani. Tunsin kuinka Markuksen käsi laskeutu mun olkapäälle ja se veti mut lähemmäs.
"Sen takiako sä muuttuit?", jätkä kysyi hiljaa silitellen mun poskea johon vaan nyökkäsin.
"Sinä samana iltana kun pelastin pikkusiskos isä ilmoitti mulle etten voi muuttaa sen luo Murikkalaan. Sitten näin Taijan kun olin juomassa, jos en olisi mennyt silloin humalapäissäni siihen väliin sun pikkusiskos olisi varmasti hakattu.", kerroin hiljaa.
"Jaana...", Markus kuiskasi hiljaa ja käännyin katsomaanmiestä joka tuijotti mua kyyneleisin silmin. Pelkäsin jo että olin paljastanut jotain jota Tanja ei ollut ikinä kertonut Markukselle.
"Kiitos. Mä en koskaan ole kiittänyt sua, sä kumminkin pelastit mun pikkusiskon joka on mulle tosi tärkeä."
Nyökkäsin hymyilen hieman ja katsahdin ulos hieman.
"Make, oletko sä koskaan miettinyt mitä meistä olisi tullut jos ei oltaisiin tavattu.", kysyin sitten hiljaa ja veivasin auton ikkunan auki ja sytytin tupakan painaen poskeni edelleen hartiollani lepäävälle kädelle.
Mies mietti aivan selvästi kuumeisesti hetken jotain ja katsahti mua hymyilen.
"Meistä olisi tullut ihmisiä, jotka ei ole koskaan kokonaisia. Sä Jana", Markus sanoi ja painoi sormellaan hellästi mun rintakehää siitä kohti jossa sydän sijaitsi jatkean:
"puolet sun persoonasta, todella hurmaavaamasta sellaisesta, on tehnyt muhun pysyvät jäljet, jos me ei oltaisi tavattu, ainakaan musta ei olisi koskaan tullut tuolta kokonaista ihmistä"
Hymyilin hetken miehelle ja karistin osan tuhkista ikkunasta.
"Uskomatonta, että meidän ystävyys lähti niin tyhmästä paikasta kun irkki.", sanoin nauraen.
Mies hymyili hetken ja sanoi sitten:
"Kummankohan vika se oli, Mä aloin puhua siitä että kyllä tää on p**ka paikka asua kun mun systeri melkein hakatiin viime yönä keskustassa. Muistaakseni heitit mulle heti privaa ja aloit keskustella siitä ja sitten halusitkin jo nähdä mut"
"JooH", sanoin jo hieman paremmalla mielellä jatkaen sitten:
"Mutta sinä veit mut sun kämpille sitten suoraan kahvilta ja viettelit."
"En tunnusta", Markus sanoi nauren ja halasi mua vakavoituen sitten:
"Se oli mun elämäni paras päivä, tiedätkö harvoin on sellaisia päiviä mitkä muistaa niin hyvin. Muistan kaiken siitä hyvin"
Nyökkäsin hiljaisena ja heitin tumpin ulos, en uskaltanut tunnustaa Markukselle, että muistin jopa tasan tarkkaan kellon ajan ja Markuksen höseltämisen imurin kanssa kun se vei mut luokseen, hymyilin hiljaisena sille muistolle, kauan siitä olikaan, Nyt keväällä siitä oli tainnut tulla kolme vuotta. Äkkiä aivan kun Markus olisi lukenut mun ajatukset se tokaisi.
"Jep kolme vuotta, se oli 5.1 kolme vuotta sitten." Hymyilin hieman, juuri tuo meidän suhteessa oli hienointa, me ei tarvittu sanoja.
Mies vilkaisi kelloaan ja katsahti sitten muhun:
"Olisiko torituvan paikka? Kello näyttää sen verta että on sun iltakahvin aika"
"Jos sä vaan jaksat, voitaisiin käydäkin, mä tarjoan", sanoin virnistäen ja lähdettiin ajelemaan tuttua kahvilaa kohti.

7.Luku

Toritupa, silloin kun minä ja Markus oltiin teinejä pyörittiin juominki iltoina nuorisotaloilla tai jeesus-kahviloissa, nykyään jengi pakkaantui torituvalle ennenkuin saivat paikan jossa voisivat bilettää. Hörpin kahviani hiljaisena katsellen kahta goottilolita tyttöstä mietteliäänä, jotka hihittelivat erään auton luona ja toinen huojui totoro-pehmolelunsa kanssa siihen malliin, että päätyisi varmaan varpusten mukaan.
Markus poltteli tupakkaa ja joi limpparia, jos olisin katsonut Makea olisin nähnyt kuinka mietteliäästi mies tutki minua.
"Jaana?!", äkkiä kuuluva hämmästynyt miehinen huutokeskeytti miedät molemmat. Käännyn katsomaan tupakkapuolen ovelle enkä ollut uskoa silmiäni.
Ovella seisoi minua kuusi vuotta vanhempi mies henkilö maastokuvioisisaa bondage-housuissaan ja mustassa samettitakissa. Miehen silmissä oli piilarit jotka muuttivat tämän omat silmät, tummanvihreiksi kissansilmiksi. Miehellä oli meikkiä vaan nimeksi, mutta silti huomasi että hän meikkasi. Vitivalkoiset, melkeimpä jopa hopeiset hiukset oli vedetty ponihänelle taakse. Tunsin sillä hetkellä sydämeni repeävän onnesta.
"Late!", kiljaisin ja nuosin pöydästä ja juoksin halaamaan miestä. Juttelimme hetken ovella kunnes muistin äkkiä Markuksen, joka tuijotti Lauria kuin myrkkykäärmettä, yhtä happamana kuin hapan silakka. Pyysin Laurin ja Pirren meidän kanssa pöytään.
"Markus tässä on Lauri, se oli mun isosena riparilla, ja tässä on Pirre Laurin vaimo. Pirre, Lauri tässä on Markus mun yli-ihana poikakaveri", esittelin ihmiset toisilleen.
"Monesko kuu?", Markus sanoi ja nyökkäsi Pirren vatsaa päin. Mun ilme meni vaikeaksi, mutta yllätyksekseni Pirre vastasikin:
"Olet tainnut aka paljon raskaana olevia tyttöjä nähdä kun huomasit. Vasta kuudes, mutta ei se musta vielä näy noin hyvin."
"Te saatte lapsen?", kysyin hämmästyneenä ja istuin Markuksen viereen kun Lauri ja Pirreistuvat pöytään myös.
"Toisen, Samuli saa siskon", Lauri kertoi selvästi ylpeänä isäksi tulostaan.
"Oikun ihanaa. Mutta mitä ihmettä te teettä täällä, tehän muutitte Murikkalaan.", kysyin hämmästyneenä, unohtaen taas Markuksen joka oli varmasti vaivautunut.
"Jooh, isä on mennyt niin huonoon kuntoon, että joutuu lopettaa firmassa ja noh mä nyt ainoaana poikana joudun sitten ottaa siitä töitä, eli suoraan johtajaksi", Lauri kertoi ja kietoi kätensä morsiemmensa ympäri.
"Mikä alan yritys?", Markus kiinnostui heti. Hymyilin pienesti, tämän täyti olla tosi tukalaa Markukselle. Hän kun ei jostain kumman syystä voinut sietää liian friikinnäköisiä ihmisiä.
"Rakennus, hommia varmaan löytyisi jos kiinnostaisi", Lauri nyökkäsi Makelle joka naurahti hieman. Pirre ei ihan selvästikään jaksanut jauhaa aiheesta, joten hän pamautti ilmoille kysymyksen.
"Noh kerros sä nyt millon teille tulee jälkikasvua, kai tää niin vakava tapaus on", ja hän nyökkäsi Markukseen päin. Me katsotiin Markuksen kanssa toisiamme ja oltiin hieman vaikeana.
Lauri tarkailli meitä hetken ja kysäisi sitten:
"Ymmärrän, miksette vaan kerro tyttö-ja poikaystävillenne"
"Ei meidän välillä ole oikeasti mitään sellaista, ollaan vaan...", Markus aloitti.
"todella hyviä ystäviä", minä lopetin.
Pirre ja Lauri katsoi toisiaan hetken ja katsoivat sitten minuun.
"Jaana, sä tiedät itse miten paljon se sattuu vai oletko sä unohtanut todella sen kaiken?", Lauri tiuskaisi mulle hampaidensa välistä ja Pirrekin katsoi mua merkitsevästi.
Nuosin hitaasti seisomaan ja nojasin pöytään hetken, en tiennyt olisiko minun pitänyt itkeää vai nauraa. Nieleskellen sain sanotuksi:
"Ei mä en ole unohtanut, mutta tätä tilannetta ette te ymmärrä" Markus oli selvästi tippunut kärryiltä ja tippui vielä enemmän kun ähkäisin äkkiä:
"Make mä meen anna Laurille mun numero mun on pakko mennä."
Ryntäsin äkkiä ulos torituvalta ja juoksin pienen metsänläpi keskustaan ja äkkiä mun jalat petti ja rysähdin jalkakäytävälle oksentaen. Kuinka sillä hetkellä vihasinkaan Lauria ja Pirre, Piia, Kuismaa, Makea ja Saria. Kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat osallisina minun elämääni sillä hetkellä.

8.Luku

Istuin kukkamekossa laiturin nokassa ja katselin vettä. Kaikki oli tyyntä ja rauhaisaa., äkkiä joku tartui mua takaapäin ja työnsi mut pitkäkseen laiturille.
"Hyyyysss... Hyvä tyttö. Älä huuda tai jumala rankaisee sua", kuului vanhanmiehen ääni korvaani jatkean: Tämä ei satu Jaana, mutta jos et suostu niin mun on pakko kertoa susta sun äidille." Tunsin kuinka kukkamekko revittiin parilla riuhtaisulla pois, tunsin kyynelien nousevan silmiini ja uikutin hiljaa "Ei ei.. älä"

"Jaana, herää", äkkiä uneeni sekootui tuttuakin turvallisempi ääni ja sain tempaistua itseni irti painajaisesta. Meni hetki ennekuin tajusin pimeässä huoneessa kuka minut oli herättänyt ja missä olin. Herättäjäni oli Styke ja olin omassa huoneessani.
"Styke", kuiskasin hiljaa ja painauduin pojan syliin alkean itkeä hervottomasti. Sauli Stykerlund (eli Styke) hämmästyi hieman kun painauduin häntä vasten mutta halasi minua sitten pienesti.
"Se oli vaan pahaa unta Jaana", Sauli rauhoitteli mua. Hetken päästä tajusin tilanteen ja vetin peiton kaulaani asti. Onneksi oli pimeää ettei Styke nähnyt punastumistani.
"Anteeksi", mumisin hiljaa. Sauli silitti mun hiuksia hieman ja hipaisi mun olkapäätä.
"Ei se mitään. Ollaanhan me joskus kuherrultukin, mutta siskosi on mulle se ykkönen", mies sanoi hiljaa ja ojensi mulle tupakan menen sitten ikkunalle ja aukaisi sen. Viileä kesäyön tuuli pyyhkäisi huoneeseeni ja menin Saulin viereen sytyttäen tupakani. Siinä me hetki polteltiin aivan hiljaa kunnes mies sanoi:
"Ilmeisesti joku muistutti sua teinivuosista tänään." Nyökkäsin hiljaa ja katselin ulos.
"Näin Laurin ja Pirren.", sanoin hiljaa. Styke katsahti mua ja pudisteli päätään:
"Lauri siis yrittää vieläkin olla viimeinen ritari."
"Jooh, se tietää... Varmaan sen minkä säkin", sanoin hiljaa ja katsahdin hiuksieni takaa miestä.
Styke tyytyi hiljaa nyökkämään ja naurahti sitten hieman:
"Musta se on okei." Katsahdin hämmästyneenä miestä.
"Siis täh?", olin täysin pihalla miksi SE oli okei.
"Näkeehän sen kaikki että sinä ja Markus olette toisillenne puuttuvat palaset, te kaksi ette petä ketään muuta kun itseänne, jos ette joh kohta tunnusta.", Sauli sanoin filosofisesti tumpaten tupakan ikkunalaudelle ja heitti sitten menemään.
"Kerro vaan sille rehellisesti Jana, ihan vaan jo itsesikin tähden.", Styke sanoi ja hiippaili olohuoneeseen Piian viereen nukkumaan.
Mä jäin hiljaisena miettimään Styken sanoja, jotka olivat lähempänä totuutta kuin uskalsin myöntää.

Tosi ihana novelli Cherry! En malta odottaa jatkoa

Luin pari ensimmäistä lukua ja vaikutti mielenkiintoiselta ja jännittävältä novellilta, hyvin kirjoitettu ja aion kyllä lukea enemmänkin...