Lehmuskallioiden elämää

Tämä on tarina Camilla ja Silja Lehmuskalliosta, jotka muuttivat Leutolaaksoon paetakseen muistojaan. Paremminkin, että Camilla pääsisi
pakoon muistojaan erottuaan miesystävästään, jonka kanssa oli seurustellut jo monta vuotta, teini-iästä lähtien.
Camilla on perhetavoitteinen nuori nainen, jolla on jo teini-ikäinen tytär. Hän oli siis itsekin teini-iässä saatuaan Siljan. Silja onkin ainoa hyvä
asia, jonka hänen ex-poikaystävänsä sai aikaan.
Silja on täysin äitinsä kopio, ainoastaan hiusten värin hän on perinyt isältään. Silja on suosiotavoitteinen vaaka, joka inhoaa lihavuutta.
Senpä takia hänen unelmamiehensä onkin urheilullinen ja hyväkuntoinen.
He asuvat hyvin vaatimattomasti, kun Camillan ex vei heiltä melkein kaiken. Pienellä lainalla he saivat ostettua heille kahdelle sopivan talon,
jossa on vain yksi makuuhuone, jonka he jakavat.
Mutta nyt siis alkakaamme seuraamaan, kuinka heidän uusi elämänsä lähtee käyntiin uudessa ympäristössä.

Asetuttuaan taloksi Silja ja Camilla istuivat syömään ja keskustelemaan.
-”Silja-kultaseni, nyt, kun asumme kahden, voimme tehdä aivan mitä lystäämme. Kukaan ei enää sanele ja määräile meitä. Voimme juhlia
vaikka aamuun, jos haluamme,”Camilla sanoi ruokailun välissä.
Silja hymyili vaisusti äidilleen ja mumisi ruokaa suussaan:
-”Aivan niin,äiti.

Molemmat söivät hiljaisuuden vallitessa hetken. Sitten Silja ryhtyi puhumaan.
-”Äiti, minusta on niin jännittävää mennä huomenna uuteen kouluun. Minkähänlainen se koulu mahtaa olla? Onkohan siellä kivoja ihmisiä?
Otetaanko minut miten hyvin vastaan? Minua niin jännittää, äiti. Ja entäs sitten kesällä, mitähän mahdamme tehdä liikuntatunneilla?
Tiedäthän, että liikunta on lempiaineeni koulussa, äiti.
Camilla hymyili tyttärellensä, joka aina innostui puhumaan kun häntä jännitti.
-”Silja-rakas, tuo kaikki selviää pikkuhiljaa. Syö nyt vain ruokasi loppuun.
Silja hymähti ja jatkoi syömistään.

Myöhemmin aamupäivällä Silja löhöili sohvalla miettien tulevaisuutta. Pitäisikö hänen lähteä yliopistoon ja alkaa lukemaan taideaineita
päästäkseen haluamalleen alalle? Toisaalta se olisi viisasta, silloin olisi paremmat mahdollisuudet muihinkin aloihin ja saisihan sieltä kavereita yhtä
lailla kuin tavallisestakin koulusta.
-”Minulla on onneksi aikaa miettiä, mitä teen,”hän ajatteli ja paneutui seuraamaan televisiota.

Myöhemmin sinä iltapäivänä ystävällismieliset ja hieman uteliaatkin naapurit tulivat toivottamaan heidät tervetulleiksi naapurustoon.
Camilla oli innoissaan vieraista  ja teki heti voileipiä tarjolle. Pitihän hyvää naapurisopua ylläpitää. Siljaa ei vieraat hirveästi jaksaneet kiinnostaa,
eiväthän he olleet edes hänen ikäluokkaansa. Sitä paitsi Theodor Raskiksi itsensä esitellyt hattupäinen mies katseli Siljaa vähän liiankin
kiinnostuneena.
-”Hyi miten lipevä mies,”Silja ajatteli mennessään istumaan sohvalle miehen viereen.

Mies alkoi heti jutella Siljalle.
-”Kiva kun tänne korpeen muuttaa uusia ihmisiä. On aina mukava tutustua uusiin ihmisiin. Mistäs te muuten tänne muutitte?”
-”Tuolta vaan,”Silja mutisi samalla kun pahanolon aalto vyöryi hänen ylitseen.
-”Vai sillä tavalla, vai sillä tavalla,” mies hymähti huomaamatta Siljan puistatusta.

Toisaalla Camilla jutusteli Pamela Valo-nimisen naisen kanssa.
-”En tiedä, oletteko koskaan kuulleet mitään tästä Leutolaaksosta, mutta kannattaa pitää varansa, ihan kaikkien ihmisten kanssa,”Pamela
sanoi sormeaan heristäen. -”Kaikki eivät ole sitä, miltä näyttävät ja vaikuttavat.”
-”En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat, Pamela."
-”Kyllä sinä ymmärrät aikanaan”, Pamela sanoi ja meni muiden joukkoon.
Camilla mietti hetken paikoillaan Pamelan sanoja, mutta päätti sitten antaa asian olla. Hän ei aikoisi alkaa pelkäämään ihmisiä, ei hän ollut
pelännyt tähänkään asti, vaikka oli törmännyt monenlaisiin ihmisiin.

Muiden mennessä syömään Camillan valmistamia voileipiä, hän meni sohvalle istuskelemaan Luukas McPiippola-nimisen herran viereen.
Camilla sulki silmänsä ja huokaisi.
-”Onko jokin hätänä,”kysyi Luukas kuullessaan huokauksen vierestään.
-”No, vähän vain on tottumista uuteen paikkaan,”vastasi Camilla. -”Pitäisi myös löytää jotain työtä, että pysyy hengissä. Ex-mieheni vei
mennessään lähes kaiken ja jouduin ottamaan suurehkon lainan tätä asuntoa varten. Emme siis olleet naimisissa, mutta seurustelimme monta vuotta. Ainoa hyvä asia, minkä hän lopulta on aikaan saanut, on tuo Silja,”Camilla jatkoi ja katsoi rakastavasti tytärtään.
-”Älä huoli, täältä Leutolaaksosta löydät taatusti töitä. Täällä on meinaan melkomoinen työvoimapula monellakin alalla,”Luukas lohdutti ja
hymyili pienesti Camillalle.
Camilla tunsi helpotuksen sisällään.-”Toivottavasti,”nainen hymyili takaisin.

Sitten heidän puheensa eksyi rakkausasioihin. Lieneekö syynä se että Camilla ei osannut olla yksin kun oli seurustellut niin pitkän aikaa.
-”Toivottavasti löytäisin täältä jonkun, jonka kanssa voisin olla oikeasti onnellinen,”Camilla sanoi ja tunsi puristuksen sydänalassaan niin kovana, että painoi kätensä rintaansa vasten.-”En ole tottunut olemaan yksin,”hän jatkoi.
-”Tiedän tunteen,” Luukas totesi.-”Ei meilläkään aina ollut helppoa vaimon kanssa. Kaikenlaisia kinoja ja riitoja aina tuli silloin tällöin. Ja lopulta
tulimme siihen tulokseen, että ero on parempi vaihtoehto molemmille. Ja niin minä muutin tänne Leutolaaksoon yksinäni.
Camilla huokaisi jälleen.

Luukas meni syömään, kun pöytään oli tullut tilaa ja leipiä oli vielä jäljellä. Camilla jäi istumaan sohvalle, kun Theodor istui hänen viereensä.
-”Kiitos leivistä, emäntä, olivat maukkaita,” hän kiitteli.
Camilla hymyili miehelle ja huomasi, että Silja oli tullut hänen eteensä.
-”Mitä asiaa, kultaseni? Onhan kaikki hyvin?”nainen kysyi tyttäreltään.
-”On, äiti. Olen vain ajatellut, että menisin koulun ohella töihin johonkin musiikkikauppaan. Tiedäthän, miten tykkään musiikista. Ja haluaisin
kantaa oman osani leivästä meille, ettei sinun tarvitsisi kaikkea tehdä. Olen jo melkein aikuinen. Eiköhän minunkin aikani ole opetella elämistä,” Silja kertoi innostuneena suunnitelmistaan.
-”Musiikkikauppaan? Mitä ihmettä sinä olet saanut taas päähäsi? Eihän sinulla ennenkään ole ollut hinkua mennä töihin."
-”Ei niin mutta silloin se olikin isä, joka kielsi sen. Olisin kyllä halunnut jo aiemminkin. Mutta kyllähän sinä tiedät minkälainen isä oli jos päätti
jotain. Nyt, kun hän ei enää ole sanelemassa meidän elämää, niin miksen voisi nyt mennä, äiti."

Camilla pohti, miten saisi tyttönsä päähän jotain muuta kuin työhön menon. Kyllä hän löytäisi sellaisen työn, että he molemmat pärjäisivät.
-”Kuulehan Siljaseni, älä sinä suotta huolehdi tämän perheen taloudesta. Minä aion etsiä työn, jolla me varmasti pärjätään ilman, että sinun
tarvitsee alkaa käymään töissä. Sinä olet kuitenkin vielä nuori, ehdit kyllä tekemään töitä myöhemminkin. Sinun iässäsi pitäisi olla kiinnostunut
täysin muista asioista kuin työnteosta,”Camilla selitti.
-”Kuten mistä?”Silja kysyi ja katsoi äitiään kiinnostuneena.
-”Kuten pojista, tyttöseni. Ja rakkaudesta ja seurustelusta. Se on ihan normaalia tuon ikäisiltä. Kesätöihin voit mennä, jos haluat, mutta olen
sitä mieltä, ettei sitä ennen. Ymmärrätkös mitä tarkoitan?”Camilla opasti.
-”Täytyy myöntää että en. Pidätkö minua jotenki poikkeavana, jos en ole kiinnostunut pojista?”Silja närkästyi.

-”En tietenkään rakkaani. Mutta ajattelin lähinnä opiskeluitasi. Jos mielit sinne yliopistoon, niin et taatusti jaksa lukea ja käydä töissä samalla.
Tappaisit itsesi uupumukseen ja sitä en missään nimessä halua."
-”Ja seurusteluko ei uuvuttaisi?”Silja sanoi näsäviisaasti.
-”En väittänyt niinkään, mutta vähemmän se väsyttäisi kuin työnteko. Ajattele nyt, jos kävisit töissä, niin missä välissä ehtisit lukea tentteihin, kirjoittaa esseitä? Yliopistoelämä on rankempaa kuin kuvittelet, Siljaseni. Seurustelusuhteesta on sentään etua. Voisit saada apua ja
kannustusta kumppanilta. Koita ymmärtää,”Camilla sanoi väsyneenä tyttärensä kiukutteluun.
Silja hymähti äitinsä noustessa sohvalta mennäkseen siivoamaan likaiset astiat pois pöydältä.

Camilla teki muutaman leivän lisää, kun vieraat näyttivät niistä niin pitävän ja söi itsekin yhden. Palattuaan muiden seuraan, hän näki Siljan
poskella kyyneleitä.
-”Lapsi-kulta,mikä on hätänä?”nainen huolestui tyttärensä äkkinäistä mielialan muutosta.
-”Minulla on niin ikävä kavereitani siellä Lumolaaksossa, äiti,”Silja nyyhkytti. -”En tiedä löydänkö koskaan enää niin ihania kavereita kuin he.
-”Taatusti löydät,tyttö-kulta. Sinun pitää vain mennä rohkeasti mukaan eikä jäädä seinäruusuksi,”äiti lohdutti.

Camilla otti Siljan hellään halaukseen ja silitti tyttönsä päätä.
-”Kaikki muuttuu hyväksi, Silja-kulta. Älä enää itke. Minä olen aina turvanasi, uskothan sen?”
-”Uskon, äiti. Olet maailman paras äiti. Kenelläkään muulla ei ole niin hyvää äitiä kuin minulla. Rakastan sinua eniten maailmassa."
-”Sinäkin olet maailman paras tytär. Minäkin rakastan sinua.”

Siljan rauhoituttua hieman hän nolostui.
-”Voi kamala, minkä näköiseksi varmasti tulin. Meikitkin ovat taatusti ympäri poskia. Voivoi. Nyt minun täytyy kyllä mennä ehostamaan itseni
uudestaan,”Silja vauhkosi lyöden kätensä yhteen.
-”Silja, ei sinun tarvitse, näytät ihan hyvältä. Ei sinun meikkisi ole ollenkaan levinneet. Rauhoitu vain ja mene syömään vaikka pari voileipää.
Ethän sitten aamun ole mitään syönytkään,”äiti kehotti.

Syötyään Silja meni jälleen äitinsä juttusille.
-”Äiti, sitten, kun olen mahdollisesti joskus rikas, niin lähden kyllä matkustamaan jonnekin päin maailmaa,”hän kertoi tehden samalla paljon
puhuvia liikkeitä käsillään.
-”Teepä niin, tyttö-kulta, teepä niin,”Camilla hyväksyi.
Silja hiljeni ja katsoi äitiään, joka näytti jotenkin surulliselta.
-”Mikähän äitiä oikein vaivaa,”hän mietti mielessään. -”Ei kai hän vain haikaile isän perään. Toivottavasti ei. Siitä ihmisestä ei ole muuta kuin
haittaa ollut viimeisinä vuosina,”Silja ajatteli katkerana.

Hmm.. jaa niin tuota... toivottavasti joku jaksoi lukea hyvin mielikuvituksettoman tarinan alun. kommentoida saa

Hyvä alku. Lisää vain!

Hieno alku lisää vaan tulemaan

Hyvä alku. Jatkoa!

Uusi tarina Hyvä alku, lisäää!

Kivaa kun tulee uutta tarinaa! Mukava alku, jatka pian!

Hyvältä vaikuttaa, jatkoa odotellaan

Seuraavana aamuna ennen kouluun lähtöä Silja istuskeli sohvalla miettien, mitä koulupäivä mahtaisi tuoda tullessaan. Löytäisikö hän heti
kavereita? Ja olisiko kukaan niistä yhtä hyvä kuin Lumolaakson kaverit?
Silja huokaisi hiljaa, vilkaisi kelloa ja totesi, että olisi mentävä, koulubussi odotti.

Siljan lähdettyä kouluun, Camilla päätti alkaa kokeilemaan kalaonneaan; heidän talonsa kun oli rakennettu veden päälle. Onkiessaan hän mietiskeli syntyjä syviä ja taisipa tirauttaa muutaman kyyneleenkin. -”Olikohan tämä sittenkään fiksua muuttaa näin kauas entisestä paikasta? Silja tuntuu
olevan vähän masentunut, kun hänen parhaat kaverinsa jäi Lumolaaksoon. Toisaalta, Silja on niin sopeutuva, että ei varmaan mene kauaakaan,
kun hän löytää jonkun hyvän kaverin itselleen. Olen siitä lähes varma,”Camilla mietiskeli.
Hän huomasi, että kala ei syö, joten hän päätti että lukee lehteä ja katsoo samalla, josko sieltä löytyisi hänelle töitä.

Mennessään hakemaan lehteä, Camilla tapasi pari uutta naapuruston ihmistä.
Posteljooni oli juuri jakamassa päivän postia, kun Camilla tuli paikalle. He kättelivät pikaisesti ja sitten posteljoonin oli jo riennettävä jatkamaan
töitään. Camilla katseli nuoren miehen menoa hymyssä suin.
Sitten hän kätteli nuorta naista, joka esitteli itsensä Regina Juhanilaksi.
-”Hauska tavata uusia ihmisiä,” Camilla sanoi heidän kätellessään.
-”Juu, niin on,”Regina myönsi.-”Oletteko asuneet kauan täällä?”
-”Itse asiassa ei, muutettiin juuri eilen. Nyt ajattelin katsella töitä itselleni,” Regina kertoi ottaen lehden maasta. -”Tule ihmeessä sisälle,” Camilla
ehdotti.

Sisään päästyään naiset istuivat sohvalle ja Camilla löysi itselleen mieleisen työn. Hän meni opetusalalle.
-”Oi kuinka ihanaa, kun löysin työtä. Alkoi jo tympimään, kun ei mistään tule rahaa ja laskutkin pitäisi maksaa ja elääkin pitäisi,”Camilla iloitsi.
-”Pidemmän päälle käy aika tylsäksi, jos ei ole mitään tekemistä, eikö vain?”
-”Onhan se tietysti niinkin,” Regina myönsi. -”Mutta kyllä välillä on kiva lomaillakin. Ei itseään kannata liialla työnteolla tappaa. Minusta olisi kivaa, jos olisi vain parina päivänä viikossa töitä ja muut päivät saisi löhöillä. Talvella varsinkin, jos on kovin kylmää, niin ei ole kiva mennä töihin.
Kerrospukeutuminen ei ole minun makuuni ollenkaan, kuten varmaan huomaat,”Regina jatkoi.
Camilla katsoi kummissaan Reginan erittäin paljastavaa toppia ja mietti että hän ei ainakaan tuollaiseen ryysyyn pukeutuisi. Hän tykkää, että
pitää olla siisti paikassa kun paikassa.

-”Ja sitä paitsi, tässä yhteiskunnassa on niin paljon aukkoja noissa työasioissa, että olisi pitänyt lähteä poliittiselle alalle, että voisi vaikuttaa
asioihin. Kaikenmaailman rentut täällä elääkin,” Regina yhtäkkiä tulistui.
-”Öö, äläs nyt hermostu,”Camilla yllättyi ja rauhoitteli vierastaan.

-”Anteeksi, että noin hermostuin, mutta yhteiskunta saa minut aina raivoihini alta aikayksikön. Mutta eihän me tavalliset tallaajat voida
mihinkään vaikuttaa tässä maassa. Se on niin väärin, niin väärin,”Regina rauhoittui.
-”No, kyllä se siitä. Minä olen niin tottunut siihen, että etenkin meitä naisia kohdellaan alhaisesti. Sain sen katkerasti kokea edellisessä
suhteessanikin,” Camilla jutteli ja säikähti samalla, miten hän taas onnistui vetämään ex-poikaystävänsä juttuun mukaan.
-”No, se on totta kyllä. Mutta suhteesta pääsee aina eroon, yhteiskunta on ja pysyy,”Regina sanoi topakasti.

Hetken aikaa naiset vielä keskustelivat yhteiskunnan heikoista kohdista. Sen jälkeen puhe soljui reippaasti eteenpäin. He juttelivat kaikesta
maan ja taivaan välillä. Naurun remahduksia kuului silloin tällöin, kun puhe kääntyi miehiin ja niiden tyhmyyteen.
Löytäisivätkö he toisistaan sielunkumppanit? Jopa niin hyvät että voisivat ystävystyä?

Silja tuli koulusta yhden jälkeen ja päätti heti alkaa tekemään läksyjään. Hän tiesi, että hänen pitäisi ahkeroida, jos mieli päästä yliopistoon.
Onneksi hän oli ahkera jo ala-asteellakin, joten läksyt sujuivat muitta mutkitta. Toki siihen muutama tovi meni aikaa, mutta tulipahan tehtyä!

Läksyt tehtyään Silja alkoi katselemaan televisiosta urheilukanavaa, jossa hänen mielijoukkueensa juuri pelasi. Innostuksissaan hän taputti
käsiä, kiljahteli, parahteli. Hän oli innoissaan. Tykkäsihän hän kovasti liikunnasta ja urheilusta muutenkin.

Ottelun jälkeen Silja kävi suihkussa ja palasi sohvalle juttelemaan Reginan kanssa, joka edelleenkin viihtyi heillä kylässä. Silja kertoili
ensimmäisestä koulupäivästään ja Regina kuunteli kiinnostuneena. Hän ei ollut koskaan käynyt Leutolaakson kouluja, vaan oli muuttanut
vasta aikuisikään tultuaan tänne.
-”Kyllä se on nykyään niin erilaista tuo koulu kuin minun aikanani,” hän totesi.
-”Mutta minusta koulunkäynti on kivaa,”Silja sanoi.

Silja kertoi innostuneena, miten hänen luokkansa pojat olivat heti ekana päivänä alkaneet häneltä utelemaan kaikenlaisia intiimejäkin asioita.
-”Lapsellisia jätkiä kaikki. En jaksanut välittää niiden kyselyistä,” Silja tuhahti.
-”Oikein!”Regina kannusti.

"Kerrospukeutuminen ei ole minun makuuni ollenkaan, kuten varmaan huomaat"

Hyvä osa, lisää vaan!