Mustaa ja Valkoista - Tarina arkisto - The Sims 2 tarinat

Printable Version \| Email to Friend \| Subscription \| Favorites Subject: Mustaa ja Valkoista
This thread has been moved by Cherrysamaat 5-6-2008 19:37.

Laura

Administrator
Rank: 9

guardian of the online-list

UID 69
Digest Posts 0
Credits 10
Posts 2010
Reading Access 200
Registered 13-9-2007
Location Jossain Pohjanmaalla
Status Offline

Post at 5-5-2008 20:03 Profile | Blog | P.M.

Mustaa ja Valkoista

Mustaa ja Valkoista

10 vuotta sitten..

Oli pimeää ja taivaalta satoi hiukan vettä. Tyttö ei siitä välittänyt. Hän piti kesäisestä sateesta. Kotiin ei sitä paitsi ollut enää pitkä matka. Hän oli tulossa pianotunnilta.

Hän lähti ylittämään tuttua suojatietä, kuten niin monet kerrat ennenkin. Kodin saattoi nähdä jo.

Pian hän kuuli ääntä ja hänen vasemmalla puolellaan tuli valoisaa.Tyttö käännähti, hän huomasi auton lähestyvän nopeasti.

Hän yritti väistää, mutta oli liian myöhäistä. Auto törmäsi häneen kovalla vauhdilla.

Tyttö makasi maassa. Auto jatkoi matkaansa, eikä edes pysähtynyt.Lehdissä kirjoitettiin tytön kohtalosta, mutta kuljettajaa ei saatu koskaan vastuuseen.

-------------

TK-27 kirjautui juuri sisään (Ilmoitus ponnahti tietokoneen näytölle)

TK-27 sanoo: Hei kaunokainen! Mukavaa että olet paikalla. Kaipasinkin juttuseuraa.
J-girl sanoo: Hei vaan! Ja miten voit päivästä toiseen sanoa tuon saman, kun et edes tiedä minkä näköinen olen?
TK-27 sanoo: Tottakai voin. Kaikki naiset ovat minulle kaunokaisia. Edustavathan he kauniinpaa sukupuolta. Mutta hei, tahdotko tietää miten mulle kävi aamulla?
J-girl sanoo: Tottakai, kerro ihmeessä.
TK-27 sanoo: No siis, minulla oli työkeikka aamulla. Menin töihin erään vanhan rouvan luo. Etkä arvaa mitä tapahtuikun astuin ovesta sisään...
J-girl sanoo: Kerro kerro!
TK-27 sanoo: Koputin ovelle...ei vastausta...koputin uudestaan. Lopulta kokeilin olisiko ovi auki.Vanhoilla rouvilla kun on yleensä huono kuulo.
J-girl sanoo: Aivan. Mitä sitten?
TK-27 sanoo: Astun sisälle taloon. On aikahiljaista. Päätin tallustella keittiöön, siellä minun kuului korjata jotain. Kun saavun keittiöön, näen lattialla kaksi toisiinsa liimautunutta hahmoa..et voi uskoa...lattialla makasi kaksi yli 8-kymppistä vanhusta hyvin kiihkeissä tunnelmissa. Riitti siinä vanhuksilla selittelemistä. Ja kaiken kukkuraksi, tämä vanha mies ei ollut rouvan oma mies. Oli siinä pokassa pitelemistä. Vihdoin he saivat vaatetta niskaan ja minä pääsin töihin.
J-girl sanoo: Ei voi olla totta. Miten huvittavaa! Rouvan mies ei varmasti aavista mitään.
TK-27 sanoo: Ei varmasti. Ai mutta, nyt täytyy palata työn ääreen. Jos olet illalla paikalla, niin jatketaan tätä juttua.
J-girl sanoo: Enköhän minä täällä ole. Missäs muuallakaan. Minulla on töitä vasta viikonloppuna.
TK-27 sanoo: Aivan. Nähdään siis illalla. Hei siihen saakka.
J-girl sanoo: Hei hei!

TK-27 näyttäisi olevan offline-tilassa.

--------------------

Tyler Kirk ajoi varsin pramean talon pihaan. Hänet oli tilattu tänne korjaamaan epäkuntoon mennyttä tiskikonetta.

-Ei taida olla rahasta puutetta näillä ihmisillä. Suihkulähteitäkin piha täynnä. Hän ajatteli astellessaan pihatietä.

-Kuka siellä? Kuului seinässä olevasta kaiuttimesta.
-Eggs, Johnson & Kirk : Joka kodin työmiehet, päivää. Täällä pitäisi korjata kai tiskikone? Tyler sanoi kaiuttimeen.

-Astukaa askel taaksepäin ja katsokaa paneelia...hetki vain. Kuului ohjeet.

Tyler astahti taaksepäin, hieman vaivaantuneena eikä hän oikein tiennyt minne katsoa. Samalla hetkellä talossa tietokoneen näytölle ilmestyi kuva Tylerista.

-Hyvä. Voitte tulla sisälle. Ovi on auki. Keittiö löytyy heti vasemmalta kun tulette sisään. Käykää peremmälle. Sanat kaikuivat kaiuttimesta. Tyler astui sisälle taloon. Siellä oli avaraa, hyvin avaraa. Mutta asunto vaikutti varsin miellyttävältä. Rikkaitahan siellä asui, mutta sisustus ei kuitenkaan ollut yliampuvaa.

Tyler suuntasi kulkunsa keittiöön. Se näytti varsin perinteiseltä keittiöltä.

Muutama asia tosin hieman mietitytti Tyleria. Ruokapöydän ympärillä olituoleja vain toisella sivulla. Lisäksi talossa tuntui olevan paljon ballerinojen käyttämiä telineitä.
-Taitaa olla innokas baletin harrastaja... Mies ajatteli.

Tyler löysi tiskikoneen ja kyykistyi korjaamaan sitä. Ei siinä varsinaisesti vikaa ollut, hieman tukoksia vaan.

Kului 5 minuuttia. Tyler säikähti ja ponnahti pystyyn kuullessaan äänen takaansa.

-Pahoittelen etten ollut teitä ovella vastassa. Mutta ymmärrättevarmaan että liikkumiseni on hieman rajoittunutta, enkä ole kovin nopea.
Tyler näki edessään naisen pyörätuolissa. Hän sai mumistua jotain vastauksen tapaista
-Ei se mitään, neiti. Löysinhän minä itsekin perille.
-Sanokaa Jade vaan. Neitittely saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Nainen sanoi.
-Aivan, kyllä nei..Jade. Minua voitte kutsua Tyleriksi.

Tyler katseli naista. Tällä oli ruskeat hiukset, kauniit syvän siniset silmät, siro vartalo ja kaunis hymy. Tyler oli unohtunut katsomaan naista ja ajautui aikasemmin päivällä tapahtuneeseen...

Aikaisemmin samana päivänä:

-TYLER! Hei! Nöööörttiii! Jos me saataisiin rahaa siitä kun sinäi stut siinä koneen äärellä, meistä tulisi nopeasti miljonäärejä.Tyler havahtui kuulleessaan ystävänsä huudon.

-Jos nörtti viitsii irrottautua siitä koneesta hetkeksi, niin jaetaan tämän päivän työt. Noel sanoi.

-Mä voisin hoidella sen Hollidayn muijan. Vincent äännähti tuolistaan.

-Vai että oikein hoidella! Olet tainnut hoidella sitä aikasemminkin? Noel lohkaisi.
-No joo, täytyy myöntää että siinä on varsin hemaiseva rouvashenkilö. Vince sanoi räjähtäen nauruun.
-No jos sä käyt siellä, niin minä otan sitten herra Marshallin jahänen takapihan koivut. Tylerille jää sitten Crystal Springsin neiti Meredithin tiskikone. Noel jakeli töitä.
-Vouh! Siellä riittää varmasti monta tukkoista reikää. Vince heitti.
-Hei kaveri! Toi oli paha. Jotain rajaa vähäsen! Noel huudahti, mutta nauroi sitten.
-Oikeesti, ootteko nähny sitä seutua. Joskus oon ajellu siellä ja ne talot on kyllä komeita. Vince jatkoi.
-No jos tahdotte, voitte mennä sinne. Voin ottaa jonkun muun keikan. Tyler sanoi.
-Eikä mitään. Kyllä sä nyt meet sinne. Täytyyhän sunkin joskus saadanäitä parempien piirien juttuja. Sitä paitsi, uskon että neiti Meredithon oikein oivallinen aloituspaikka. Se kuulemma kylpee rahassa. Jokumuusikko kai. Ehkä sä saat sieltä hyvät provikat. Noel lausahti.

Takaisin nykyhetkeen.

-No niin Tyler, eiköhän käydä tämän tiskikoneen kimppuun. Mitä sitä vaivaa? Tyler vavahti takaisin todellisuuteen kuullessaan Jaden äänen.
-Öh...ei sitä varsinaisesti mikään vaivaa. Siellä on vaan yksi putkihiukan tukossa. Ihan helppo juttu, sen osaa korjata vaikkaitsekin....oih...anteeksi...en tarkoittanut. Tyler tajusi suustaanpäässeen sammakon hiukan liian myöhään.
-Ei se mitään. Tarkoitat että sen osaa korjata kuka vaan, joka ei istu pyörätuolissa. Jade nauroi.Tyler oli helpottunut huomatessaan ettei ollut loukannut toista.

-Noin, nyt se on auki. Pitäisi toimia jälleen. Tyler sanoi putsaten käsiään.
-Voi kuinka ihanaa! Hienoa saada jälleen astiat puhtaiksi. Jade huudahti.
-Olisiko teillä jotain muuta korjattavaa, nyt kun olen täällä voisin katsoa. Tyler ehdotti.
-Kiitos, kaunis tarjous, mutta uskon että kaikki muu on kunnossa.Mutta olen varma että kutsun Eggs, Johnson & Kirk: Joka kodintyömiehet jälleen apuun, jos jokin rikkoontuu. Jade sanoi iloisestihymyillen. Samalla he saapuivat ulos.
- Teillä on kaunis puutarha. Ja tämä seutukin on kaunista. Tyler puheli.
-Kiitos, puutarha on kokonaan puutarhurin ansiota. En voi itse juurikaan möyriä mullassa.

Siinä samassa talosta kuului puhelimen pirinää.
- Voi, suokaa anteeksi. Minun on todella vastattava tuohon. Nainen sanoi.
-Tottakai. Minä tästä lähdenkin seuraavaan paikkaan. Laskun saatte parin päivän sisällä. Kiitos, näkemiin! Tyler sanoi.
-Kiitos teille! Jade sanoi ja käännähti ympäri.

Tyler katseli hetken aikaa naisen perään ja lähti sitten autolleen.

I stop complaining. Every day is a good day. Except Monday.

Cherrysama (Paula/Rammie)

Administrator
Rank: 9

Master Of Typo

UID 100
Digest Posts 0
Credits 0
Posts 1371
Reading Access 200
Registered 14-9-2007
Location Jämsänkoski/ FIN
Status Offline

Post at 5-5-2008 20:59 Profile | Blog | P.M.

Ihana tarina. Go go laura

Avatarpaja by Cherrysama

Yovela

NPC

UID 179
Digest Posts 0
Credits 0
Posts 1051
Reading Access 10
Registered 2-10-2007
Location Espoo
Status Offline

Post at 5-5-2008 21:05 Profile | Site | P.M.

Ihana alku!

Hannah

Moderator

UID 159
Digest Posts 0
Credits 0
Posts 737
Reading Access 100
Registered 26-9-2007
Status Offline

Post at 5-5-2008 22:27 Profile | Blog | P.M.

Äkkiä lisää!

Hieno alku

Hanna ♥ Ari
~28.08.03~
~14.10.06~

Tiina

Administrator
Rank: 9

UID 70
Digest Posts 1
Credits 10
Posts 1682
Reading Access 200
Registered 13-9-2007
Location Lapland
Status Offline

Post at 6-5-2008 19:21 Profile | Blog | P.M.

Tätä lisää!

Tosi lupaava alku!

Laura

Administrator
Rank: 9

guardian of the online-list

UID 69
Digest Posts 0
Credits 10
Posts 2010
Reading Access 200
Registered 13-9-2007
Location Jossain Pohjanmaalla
Status Offline

Post at 13-5-2008 15:28 Profile | Blog | P.M.

Osa 2

J-girl kirjautui juuri sisään.

TK-27 sanoo: Hei kaunokainen! Miksi näin myöhään täällä vielä?
J-girl sanoo: Hei! Kuntoilin tuossa hiukan ja päätin istahtaa tähän lepäämään. Mitäs itse teet vielä täällä? Eikös huomenna ole työ päivä?
TK-27 sanoo: Ehei. Mulla on huomenna vapaa päivä. Täytyy hoitaa vähän asioita heti aamusta.

-Tyler? Tule jo nukkumaan. Kello on jo paljon.

TK-27 sanoo: Jaahas, näyttää siltä että täytyy hipsiä nukkumaan. Toivottelen hyvää yötä.
J-girl sanoo: Hyvää yötä sinnekin ja kauniita unia.

TK-27 on kirjautunut ulos.

-Ty? Tuletko jo? Elena kysyi vuoteelta.
-Tulen, kunhan saan tämän vehkeen sammuksiin.

Tyler kömpi vaalean naisen viereen, tämä hivuttautui hänen kainaloonsa.

-Tuoksut raikkaalle suihkun jälkeen. En tajua missä möyrit töissäsi. Sinun pitäisi vaihtaa alaa. Elena sanoi.
-Pidän siitä mitä teen ja olen hyvä siinä. Sitä paitsi, ei tällä koulutuksella muuta työtä hankita. Tyler puolustautui.

-Kyllä isä varmasti jotain löytäisi sinulle firmastaan. Olen ihan varma. Elena ehdotti.
-Varmasti löytäisi, mutta en usko että sopisin siihen firmaan..
-Ai niin! Tiedätkö mitä tänään tapahtui? Se potkaisi! Ensimmäisen kerran! Nainen hihkui.
-Häh? Eikai se nyt vielä? 2 kuukauttahan on vasta kulunut. Ei se nyt näin aikaisin potki. Tyler sanoi ihmeissään.
-Potki potki! Usko vaan. Luulen että siitä tulee jalkapalloilija. Vielä toinenkin juttu. Huomenna mennään sitten etsimään sopiva kirkko, ja kukat, ja joku esiintyjä ja tietenkin hääjuhlapaikka. Elena innostui.

-Elena, kuinka monta kertaa minun pitää sanoa ettei meillä ole varaa kovin suuriin häihin. Joku pieni kirkko, yksinkertaiset kukat ja juhlat voidaan pitää jossain seuraintalolla. Tyler toppuutteli.
-Mutta minä tahdon siitä ikimuistoisen päivän. Olen aivan varma että isä avustaisi meitä rahallisesti.
-Kyllä varmasti, mutta en tahdo hänen rahojaan. Ja nyt käydään nukkumaan. Tyler sanoi ja tukki naisen suun suudelmalla.

-Elena, tarkoitin että oikeasti nukkumaan. Minulla oli tänään raskas päivä. Tyler sanoi vielä tuntiessaan naisen tahtovan jotain enemmän. Hän kömpi peiton alle, pian nainen seurasi perässä.

Samaan aikaan toisaalla.

Jade tunsi kuinka pyörätuoli katosi hänen altaan. Hetken hän oli ilmassa.

Kunnes hän mätkähti keittiön lattialle.
-Ei vietävä! Vihaan tätä elämää! Mikä tuota jääkaapin oveakin nyt vaivaa? Ja te hemmetin jalat, miksette voi toimia? Hän kirosi itsekseen. Ilmeisesti jääkaapin ovi oli jumissa.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, Jade ryömi tuolinsa luo ja kankesi itsensä käsivoimin istumaan.

Tämän jälkeen hän rullasi makuuhuoneeseen. Nukkumisen sijasta, hän nosti itsensä kuntoilulaitteelle ja jatkoi voimailua.

Rasitettuaan käsivartensa veteläksi ja itsensä piippuun, hän siirtyi vuoteeseen ja nukahti pian.

Pian hän alkoi nähdä unta. Samaa unta kuin monena yönä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Hän makasi sairaalan vuoteessa ja esitti nukkuvaa. Hän kuuli kuinka äiti nyyhkytti kun lääkäri kertoi ettei Jade koskaan enää kävelisi. Hän kuuli kuinka isä halasi äitiä.

Kunhan vihdoin esitti heräävää, hän muisti äidin kasvot. Ne yrittivät olla iloiset...

...vaikkakin kyyneleet olivat vielä hänen poskillaan. Äiti oli ollut nuorena kaunis. Kaikki sanoivat että hän muistutti äitiä paljon.

Unessaan hän näki päivän jolloin isä oli tullut hakemaan häntä kotiin. Lääkäri oli vielä kertonut hänelle ettei hän ehkä koskaan kävelisi...

Siihen hän aina heräsi. Sydän loi kiivaasti ja hengitys oli tiheää.

Hän tiesi että oli turha yrittää enää nukahtaa. Jälleen hän siirtyi tuoliin ja rullasi olohuoneeseen. Hän istui pianon eteen ja alkoi soittaa säveliä. Soittaminen auttoi joka kerta.

----------------------

Seuraava aamuna Tyler katseli aamu-uutisia, kun puhelin soi.

-Vastaisitko? Minulla on meikkaus kesken. Elena huusi kylpyhuoneesta.

Tyler asteli puhelimen luo ja otti luurin.
-Tyler Kirk
-Moi Ty. Se on Vince täällä. Tiedän että sulla on vapaa päivä, mutta olis yks keikka.
-Millainen keikka? Meidän piti mennä varaamaan kirkko.
-Se on se Meredith taas. Sanoi jotain että on ongelmaa jossain. Mutta kuule, kyllä mä voin mennä niin pääset naises kanssa kirkkojahtiin.
-Ei ei, kyllä voin mennä. Tiedän paikan paremmin ja jos on jotain mitä tein eilen väärin, niin olen paras sen korjaamaan. Kyllä mä kerkiän käydä.
-No hyvä, tänään onkin aika paljon juttuja. Mutta moi vaan sitten!
-Moi moi.

-Kuka se oli? Tyler tunsi käden olkapäällään.
-Vince. Mun täytyy käydä hoitamassa yks työjuttu ennen kuin voidaan lähteä. Tyler sanoi Elenalle.
-Eikö se voi odottaa? Meidän kun piti mennä tänään. Elena valitti.

-Kyllä me mennäänkin. Ei tässä varmasti mene kuin tunnin verta. Tulen hakemaan sua sitten. Tyler sanoi antaen samalla suudelman tulevalle vaimolleen.

Vartin kuluttua Tyler oli jälleen Crystal Springsissä tutun oven takana.
-Hei Tyler! Kiva kun tulit. Jääkaapin ovessa on jotain häikkää. Olisin niin onnellinen jos voisit katsoa sitä. Tulen perässäsi aivan heti. Kaiuttimesta kuului tuttu iloinen ääni.

Tyler asteli keittiöön ja kokeili jääkaapin ovea. Hän vetäisi aivan normaalisti ja odotti sen aukeavan. Mutta toisin kävi. Se ei auennutkaan normaalilla voimalla. Hänen täytyi riuhtaista kunnolla.

-Hmm...mikäs tätä nyt vaivaa? Aivan liian tiukka pyörätuolissa istuvalle. Tyler mietiskeli

Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, kuuli hän kolinaa jostain talon perältä. Siltä seisomalta hän lähti juoksemaan äänen tulosuuntaan. Se kuului selvästi olohuoneen viereisestä huoneesta.

Astuessaan huoneeseen Tyler huomasi sen olevan makuuhuone. Ensin hän ei nähnyt mitään, mutta huomasi kuitenkin pian liikehdintää sängyn toiselta puolen. Hän näki Jaden makaavan lattialla käsiensä varassa.
-Jade? Oletteko kunnossa? Mitä tapahtui? Sattuiko teihin? Tehän vuodatte verta. Tyler kyykistyi naisen viereen.
-Ei minulla hätää. Olen tottunut tähän. Jokainen paikka on kertaalleen kolhittu. Tuo viheliäinen tuoli lipesi altani kun oli siirtymässä siihen. Jade kertoi hymyillen.

-Antakaa kun autan. Tyler sanoi.
-Ei, ei sinun tarvitse. Pääs.. Ennen kuin Jade ehti loppuun, hän huomasi olevansa Tylerin käsivarsilla. Siitä oli kauan kun joku oli hänet nostanut. Viimeksi sen taisi tehdä isä, hänen vielä asuessa kotona. Jade olisi voinut olla noilla käsivarsilla vaikka koko loppuelämänsä. Ne tuntuivat vahvoilta.
-No niin, mihinkäs minä lasken teidät? Tuohon sängylle?
-Joo, laskekaa siihen vaan.

Tyler alkoi laskea Jadea varovasti sängylle. Ennen kuin hän huomasikaan, hän kompastui omiin jalkoihinsa ja tunsi kuinka nämä pettivät. Pian he molemmat makasivat sängyllä nauraen.
-Eihän teihin sattunut? Tyler tiedusteli.
-Ei ollenkaan. Jade vastasi.
-Minä ja minun jalkani. Tyler naurahti.

Normaalisti tilanteesta olisi jo selvitty. Tyler olisi noussut pois. Mutta he molemmat hiljenivät. Tyler katsoi noihin syviin sinisiin silmiin. Ennen kuin mitään ehti tapahtua, Tyler painoi huulensa naisen huulille. Hänen huulipunansa maistui vadelmalle.

Sitten Tyler tajusi tekonsa ja vetäytyi nopeasti.
-Anteeksi, tuo oli kovin tahditonta. Minun on parasta mennä katsomaan sitä jääkaapin ovea. Te varmasti selviydytte itse. Lähden kun olen saanut sen korjattua. Tyler sanoi, nousi ylös ja käveli pois ennen kuin Jade ehti sanoa mitään.

-Ei se mitään. Kiitos.. Jade kuiskasi niin hiljaa että hän itse vain kuuli sen.