Adam Bernard
Iso-Britannia,16v.
Nice to see you again, viimeistä viedään! Mieletön kierros, täytyy sanoa.. Ja mieletön tämä kisa, ollut koko ajan. Tahdon todella kiittää kisanpitäjää ja armollisia tuomareita,
tämä on avannut minulle paljon uusia portteja ja polkuja. Vielä viimeinen rutistus minulta, loppu onkin sitten teidän käsissänne. (:
Miksi minä?
Ajattelin vastata tähän että luonteeni ja lojaaliuteni takia, olen hyvä esimerkki muille nuorille. Tahdon selittää tätä paremmin, mutta ensin minun on kerrottava pieni tarina, joka sijoittuu muutaman vuoden taakse. Esittelyssä kerroin, kuinka isä asuu ulkomailla, eikä juuri näy elämässämme. No, tässä on selitys siihenkin..
Olin 12, oli sateinen lontoolaistalvi ja olin herännyt ajoissa kouluun (olen aina pitänyt koulunkäynnistä) ja vaatettanut. Ulkona oli vielä pimeää, mutta hiljaista siellä ei ollut. Kuulin kuinka ovet paukkuivat ja juoksin eteisen ikkunaan. Näin isän loittonevan selän ja äidin juoksevan isän perään itkien pelkkä pyjama päällä. Äiti kompastui pihalla oleviin kiviin, mutta isä ei kääntynyt auttamaan.. Äiti ei jaksanut nousta, hän jäi siihen kiveykselle anelemaan isää jäämään, mutta tämä vain kylmästi jatkoi matkaansa autollensa, jossa valmiiksi pakatut laukut jo odottivat. Minusta tuntui niin pahalta.. En kestänyt katsoa mitä isä teki äidille, teki meidän koko perheelle, vaan käännyin pois ikkunalta ja huomasin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin.
Se oli niin väärin. Isä muutti ulkomaille uuden naisensa kanssa, ja tosiaan hänestä ei muuta kuulu kuin valtavat elatusavut.. En tiedä, kai se yrittää syyllisyyttään lieventää rahalla. Minä en ole ikinä hyväksynyt isän tekoa. Isä yritti alkuun pitää minuun hirveästi yhteyttä, mutta minä en tahdo. Äiti oli niin hajalla, isä ei ollut kertonut mitään ennen kuin sinä aamuna jona lähti. Meistä kellään ei ollut aavistustakaan.
Niin, minä pysyin uskollisena äidille. Olin hänen tukenaan, ja pahimpanakin murrosikäkautena olen hillinnyt mieleni mitä äitiin tulee, en ole sanonut pahasti tai tehnyt suuria riitoja. Minulle tärkeintä on, että äiti jatkaa elämäänsä tyytyväisenä ja iloisena. Luonteeseeni kuuluu, että tahdon ympärilläni olevilla ihmisillä olevan hauskaa ja hyvä olla. En pidä toisten nälvimisestä ilkeään sävyyn tai muustakaan sellaisesta turhuudesta.
Olisi hienoa jos kaikki meistä pitäisivät toisistaan huolta niinkuin minä ja siskoni pidettiin äidistä. On kamalaa lukea kotikaupunkimme katupuukotuksista; pelkästään tässä kuussa on kuollut viisi nuorta, koko vuonna yli 20. Nuoria. Sairasta touhua, sanon minä. Pahoittelen, olen vähän huono selittämään tätä luonne-juttua.. Ehkä ymmärsitte?
Miksi minä?
No, kun nyt kerran on puhuttu minusta itsestäni, siirrytäänpä iloisempiin asioihin ja maahani hyviin puoliin. Niitähän on monta, mutta paras ja läheisin minulle on ehdottomasti brittimusiikki! Mahtavia brittibändejä löytyy vaikka muille jakaa alkaen Beatleseistä ja Rolling Stonesseista aina Oasikseen ja muihin. Koska eläviä Beatleseja on nykyään vähemmän kuin 60-luvulla ja muilla oli bändikiireitä, poseerasin tähän kuvaan erään toisen erittäin suuressa nosteessa joskus olleen brittibändin kanssa; Spice Girlssejen. Hah, oli se mainiota!
Pariisin oopperatalolla
Hitto soikoon, on kyllä upea paikka tämä. Saavuin paikalle Phoeben kanssa (tapasimme muuten siellä Viettelys-kuvauksissa, mahtikisa tämä), joka muuten näyttää upealta; tytöllä om mieletön 20-luvun mekko päällä. Olin kyllä kieltämättä aika onnessani kun noin kaunis tyttö suostui deitikseni. Olimme juuri saapuneet ja ehtineet kävellä jo suuret portaat ylös, kun joku huusi että "Hei Adam ja seuralainen, saisinko kuvan!" ja sittenhän sitä poseerattiin kameroille. Olin kyllä ihan fiiliksissä, joku tahtoi kuvata minua punaisella matolla!
Väkeä täällä on kuin pipoa, ja tanssimisen yms. lisäksi ohjelmaan kuuluu ruokailu. Tässä kuvassa me ollaan juuri saatu komeat annoksemme ja osallistumme maljannostoon muun väen kanssa.
Nyt jännittää, odotellaan täällä voittajan julistusta! JAIKS!
Spaissarit Jirkan tekemiä, löytyvät TSRstä
