-
Mitä näet Abigail? Kerro meille. Miehen ääni kysyi.
-
Näen naisen. Vaalean naisen.
-
Missä hän on? Mitä hän tekee?
-
Hän on jonkun hienon talon edessä. Luulen että hän on menossa juhliin.
-
Hyvä. Kerro lisää Abigail. Miehen ääni kehotti.
Abigail tuntui olevan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Hän tiesi olevansa tohtori Gregoryn vastaanottohuoneessa. Gregory istui toisella puolella ja Jon toisella. Mutta samalla hänen silmissään näkyi jotain muuta. Tohtori Gregory oli vaivuttanut hänet hypnoosin kaltaiseen tilaan.
-
Kuka nainen on? Tohtori Gregory kysyi. -
Tunnistatko hänet?
-
En. En tunne häntä. Abigail vastasi.
-
Mieti tarkasti. Muista että hän on vuosikymmeniä nuorempi. Katso tarkasti. Tunnistatko piirteet. Tunnet hänet varmasti.
-
Hän näyttää tutulta. Nuo hiukset. Silmät. Hän näyttää niin tutulta. Abigail mietti. -
Tunnen hänet. Hän on isoäiti!
-
Hyvä! Hän on siis isoäitisi. Mikä hänen nimensä oli?
-
Se oli Lilian Taylor. Abigail vastasi.
-
Kyllä. Mutta muista että olet nyt 20-luvulla. Mikä hänen nimensä oli silloin?
-
Lilian Johnson.
-
Hyvä. Mitä hän teki työkseen?
-
Hän oli toimittaja. Abigail vastasi.
-
Hyvä. No niin. Jatketaan siihen mihin jäätiin. Mitä näet? Mitä tapahtuu? Tohtori Gregory kysyi jälleen.
-
Hän menee sisälle taloon.
Lilian Johnson, paremmin hänet tunnettiin nimellä neiti Lily. Hän oli tehnyt oivallisen jutun herra Waterthorpista. Sen seurauksena hänet oli nyt kutsuttu näihin pienimuotoisiin juhliin. Tottakai hän oli ottanut tarjouksen vastaan. Hänellä oli syynsä miksi ylipäänsä oli tehnyt jutun Waterthorpista. Hän oli tahtonut päästä tänne taloon. Ja nyt hän oli täällä.
Saapuessaan paikalle Lily huomasi juhlien jo alkaneen. Isosta olohuoneesta kuului iloinen puheensorina.
Illan aikana Lily esiteltiin usealle ihmiselle. Hän jutusteli myös herra Waterthorpin kanssa. Tämä kehui siitä kuinka Lily oli esittänyt hänet hyvässä valossa. Tulevaisuudessa Lily saisi tehdä hänestä kaikki jutut. Herra Waterthorp oli paikallinen julkimo. Hän oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista arkeologeista. Hän oli löytänyt useita arvokkaita esineitä. Nykyään hän eli komeasti rahoilla jotka museot olivat hänelle maksaneet.
Illan myöhäisemmässä vaiheessa kaikki estot heitettiin nurkaan ja väki alkoi tanssimaan. Siinä vaiheessa Lily tiesi hetkensä tulleen. Kukaan ei huomaisi jos hän poistuisi hetkeksi. Oli aika toteuttaa suunnitelma.
Tullessaan taloon Lily oli nähnyt oven. Hän asteli oven luo.
Hänen eteensä aukeni lyhyehkö käytävä joka vei toiselle ovelle.
Toinen ovi oli lukossa. Se ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Lily otti pinnin hiuksistaan ja tiirikoi oven auki. Kukaan ei huomaisi mitään.
Hän astui herra Waterthorpin työhuoneeseen. Olisi aika aloittaa etsiminen.
Lily katsoi ensin kaapista. Siellä ei ollut mitään mikä häntä kiinnostaisi.
Sen jälkeen hän tutki erästä maya-pylvästä. Se voisi liittyä jotenkin asiaan.
-
Neiti Jonhson! Etsittekö jotain?
Lilian säikähti ja käännähti ympäri. Ovella seisoi sotilaallisen ryhdikäs mies.
-
Oih! Eksyin matkalla naistenhuoneeseen. Lily sanoi.
-
Neiti Lily. Älkää valehdelko. Näinhän minä että te etsitte jotain. Tämä on herra Waterthorpin työhuone. Ovi oli lukossa. Kuinka pääsitte sisään. Mies kysyi astuessaan lähemmäs.
-
Ovi oli aivan varmasti auki.
-
Minun kai pitäisi ilmoittaa teistä herra Waterthorpille. Mies sanoi nojaten kaappiin. Lily ei kuullut häntä. Hän tutki pöydällä olevaa sammakkoa.
-
Mitä sitten tapahtui Abigail? Luuletko että sammakko on ratkaisu? Tohtori Gregory kysyi.
-
En tiedä. Meidän pitää jatkaa vielä. Abigail sanoi horteisesti.
-
Olemme kyllä nyt jo yli ajan. En tiedä kuinka terveellistä tämä on.
-
Herra Gregory. Tiedän että Abigail tahtoo tietää lisää. Ette voi nyt lopettaa. Vielä vähän aikaa. Abigail kuuli Jonathanin äänen.
-
Hyvä on. Vielä hetki. Kerro Abigail, mitä sitten tapahtui.
Lily tutki pöydällä olevaa sammakkoa kunnes hän yhtäkkiä tunsi kädet ympärillään. Joku käänsi hänet ympäri.
-
Mitä? Eih! Lily säikähti huomatessaan että mies yritti suudella.
-
Hiljaa! Joku tulee. Pelaa mukana niin selviät tästä.
Lily ei uskonut itseään, mutta siinä hän suuteli täysin vierasta miestä.
-
Mitäs tämä tarkoittaa? Tänne on pääsy kielletty. Kuului ovelta vihainen karjahdus. Sotilas oli ollut oikeassa.
-
Herra Waterthorp! Anteeksi kamalasti. Ben, boolisi taitaa olla hieman liian tujua. Neiti Lilyn ja minun halut pääsivät hieman irti. Tiedäthän sinä? Ovi oli auki, ajattelimme tämän olevan rauhallinen soppi himojen tyydyttämiseen. Lily ei ollut uskoa korviaan kun hän kuuli kuinka mies valehteli herra Waterthorpille.
-
Oliko ovi auki? Minun täytyy jututtaa henkilökuntaa. Yleensä pidän oven lukossa. Mutta nyt pyydän teitä poistumaan. Meillä on kyllä yläkerrassa vierashuoneita, jos tahdotte... Waterthorp sanoi.
-
Voi ei. Minusta tuntuu että tunnelma meni jo ohi. Taidamme jatkaa neidin kanssa joskus toiste. Ja kannattaa todella pitää puhuttelu työntekijöille. Täältähän voisi kuka vaan viedä mitä vain, jos ovet ovat auki. Mies sanoi vinkaten silmää Lilylle.
-
No niin, jospa kertoisit mitä etsit hänen huoneestaan? Mies kysyi heidän poistuttua huoneesta.
-
Usko nyt. En mitään erikoista. Ensin etsin ihan oikeasti naistenhuonetta. Mutta sitten astuinkin vahingossa hänen huoneeseensa. Ajattelin etsiä josko saisin jutun aiheen jostain.
-
Sovitaan sitten niin. Miten aiot kiittää minua tilanteen pelastamisesta?
-
Kiittää sinua? Sait sen kuulostamaan siltä kuin olisin joku yleinen nainen. Olisin itse keksinyt paremman tarinan, eikä siihen olisi liittynyt mitenkään maineen menetys. Lily napsautti.
Siinä samassa he huomasivat Waterthorpin tulevan pois huoneestaan.
Lily käännähti ympäri ja lähti jälleen oven suuntaan.
-
Neiti Lily? Mihin te nyt? Mies kysäisi.
-
Minulla jäi juttu kesken tuolla. Aion mennä takaisin.
-
Oi, ette mene.
-
Ja tekö estätte minua?
-
Minä juuri.
-
Saanko kysyä miksi välitätte niin kovasti?
-
Tässä on minunkin maineeni kyseessä. Tuleva vaimoni ei saa saada mainetta rikollisena. Mies sanoi ja syleili Lilya.
-
Vaimosi? Enhän tiedä edes nimeäsi. Lily naurahti.
-
Ronald Taylor. Kenraali Taylor.
-
Hauska tutustua kenraali Taylor. Lily sanoi yhtyen suudelmaan.
Abigail heräsi.
-
Olen nähnyt kaiken mikä on nähtävissä. Isoäiti Lily ei löytänyt sitä.
-
Ehkä meidän pitäisi jatkaa ensi viikolla. Jospa silloin selviäisi lisää. Tohtori Gregory ehdotti.
-
En usko että se on tarpeellista. Lilian ei palannut enää tuonne. Hän meni naimisiin isoisän kanssa ja perusti perheen. Hän luopui toimittajan urastaankin. Abigail kertoi. -
Kiitos paljon. Tämä oli hyödyllinen istunto.
Seuraavana päivänä Abigail ja Jonathan seisoivat erään talon ulkopuolelle.
-
Mikä paikka tämä on? Jon kysyi.
-
Waterthorpin talo. Tämä näyttää melkein samalta kuin isoäidin aikaan.
-
Mitä me täällä?
-
Olen sopinut tapaamisen Waterthorpin kanssa.
-
Professori Taylor! Tämä on ilo ja kunnia! Kun soititte ja tahdoitte nähdä isoisän työhuoneen, en malttanut odottaa. On hienoa että joku on huomannut kuinka tärkeä isoisäni oli. Ja että sen huomaa vielä Harvardin professori. Henry Waterthorp huudahti kun he astuivat sisään.
-
Miten voisimme unohtaa Benjamin Waterthorpin. Hänhän on tulevan kirjamme kantava voima. Hän oli johtava maya-tutkija. Olemme suuresti kiitollisia että suotte meille tämän kunnian. Abigail sanoi.
-
Tulkaa. Näytän työhuoneen teille samantien. Olen pyrkinyt pitämään paikan entisellään. Tietysti muutamia nykyaikaisuuksia on taloon pitänyt tuoda. Ja kuten huomaatte, olen innokas keräilijä. Nuo pelit ovat ainutlaatuisia. Henry kertoi heidän kulkiessaan kohti työhuonetta.
-
Mielenkiintoista. Abigail sanoi.
-
Tässä tämä nyt on. Katselkaa kaikessa rauhassa ympärillenne. Opasta kehoitti.
Abigail ja Jonathan katselivat. Ja katselivat.
-
Jonathan! Sinulta tulee taas verta nenästä. Abigail huudahti.
-
Mit? Jonathan mykistyi.
-
Niin, verta nenästä. Jonathanilla on todella herkkä nenä. Onko teillä kylpyhuonetta tässä lähellä?
-
Aivan, minulta tulee verta todella herkästi. Olisin kiitollinen jos saisin paperia jostain. Jonathan tajusi mitä Abigail tahtoi. Henry oli saatava pois huoneesta.
-
Tottakai. Tänne päin. Pärjäättehän hetken yksin neiti Taylor? Tulemme pian takaisin. Waterthorp kysyi kohteliaasti.
-
Voi, kyllä minä pärjään. Abigail sanoi hymyillen.
Miesten poistuttua Abigail odotti 10 sekuntia. Sen jälkeen hän riensi pöydällä olevan sammakon luo toivoen ettei mikään olisi muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Hän kiskais sammakon suussa olevasta renkaasta.
Hänen vasemmalla puoleltaan kuului ääntä. Abigail säikähti kun suuri kaappi siirtyi sivuun.
Kaapin käännyttyä seinästä ilmestyi metallisia laatikoita.
-
Onneksi ei kassakaappi. Numeroyhdistelmän purkamiseen olisi mennyt liikaa aikaa. Hmm..katsotaanpas. Näyttävät olevan aakkosissa. K.....L.....ja M. Sen täytyy olla siellä. Abigail puheli.
Hän avasi laatikon. Ja siellä se oli. Mayalainen esine. Tätä isoäiti oli etsinyt. Abigail veisi loppuun sen minkä isoäiti-Lily oli aloittanut. Hän nosti esineen laatikosta.
------
Miehet tulivat juuri halliin, kun Abigail asteli työhuoneesta.
-
Neiti Taylor, olimmekin juuri tulossa takaisin. Varsin sitkeä verenvuoto tällä Bennettillä. Henry sanoi.
-
Minä ja minun nenäni. Tiedäthän sinä Abby. Jonathan sanoi.
-
Minä sain katseltua huonetta riittävästi. Sain paljon aineistoa kirjaamme. Jos jossain vaiheessa herää kysymyksiä, saanko ottaa teihin yhteyttä herra Waterthorp? Abigail kysyi.
-
Tottakai. Autan mielelläni. Ja Henry vain.
Abigail ja Jonathan poistuivat talosta. Pihassa Abby tarttui Jonia hihasta.
-
Mene autolle ja laita se käyntiin. Minun täytyy käydä tuolla...
Jonathan ei kerennyt kysyä mitään, niinpä hän asteli autolle.
Kului minuutti jos toinenkin. Pian Jonathan kuitenkin näki Abigail tulevan. Tämä kantoi jotain.
-
Abigail! Ei! Ei taas! Jonathan huudahti.
-
Älä huoli Jon. Minä vaan lainaan tätä. Tuon sen takaisin. Epäilen että Henry edes tietää tästä. Mitä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Abigail sanoi kantaessaan mayalaista esinettä. Työhuoneessa ollessaan hän oli avannut ikkunan ja pudottanut esineen ulos.
-
Huomenna lähdetään Guatemalaan! Abby hihkaisi istuessaan autoon.
