Yksi nyrkkisääntö on ja se pitää kaikissa tilanteissa. Ei erimaalaista etunimeä ja sukunimeä, ei siis esimerkiksi suomalaista etunimeä ja espanjalaisa sukunimeä.

Minä tykkään kauheasti vanhoollisen kuulosista suomenkielisistä nimistä, otetaan esimerkisi vaikkapa Vertti -poika, joka syntyi muutama päivä sitten legacy -perheeseeni. Ruotsinkieliset nimet ovat myöskin aika herkkua, samoin hiukan erikoisemmat nimet, kuten samaisen legacy -perheen Helinä -tyttö ja neidin nuorempi sisko, Enna.

Teen suurimmaksi osaksi simejä, joiden nimet ovat joko suomalaisia, ruotsalaisia tai englantilaisia/amerikkalaisia :>

Minä tykkään laittaa englanninkielisiä nimiä, vaikka välillä tulee tehtyä ihan suomalaisiakin perheitä. Viimeksi pelissä syntyneelle vauvalle tuli jokin nimi, josta en tykännyt lainkaan. Kuitenkin laitoin sen kun sopi isän nimeen Laitan usein vauvoille nimiä jotka kuulostavat jotenkin jomman kumman vanhemman nimeltä. Joskus saatan harkita nimeä pitkään, joskus taas valita ensimmäisen mieleen tulevan.

Myös espanjankieliset nimet ovat ihania. Tykkään erikoisista nimistä...

Minäkin käytän ulkomaalaisia nimiä, joskin jotkut sopivat suomalaisillekin (esim. Leo). Simeille vain sopii paremmin ulkomaalaiset nimet kuin suomalaiset.

Rodriquesin suvussa minulla on ollut käytössä välillä nimiteemat: toisen sukupolven pojat on nimetty arkkienkeleiden mukaan (Daniel ja Gabriel, kolmannessa sukupolvessa lisäksi Rafael), neljännen sukupolven tytöt ovat saaneet nimensä oopperoiden mukaan (Aida ja Tosca), viidennessä sukupolvessa lapset ovat saaneet kolmikirjaimiset nimet, kuudennessa nimesin lapset yrttien mukaan (Cinnamon eli kaneli, Thyme eli timjami, Coriander eli korianteri ja Sugar, vaikkei sokeri yrtti olekaan) ja seitsemännessä sukupolvessa teemana oli puut (Rowan eli pihlaja, Spruce eli kuusi ja Willow eli paju). On jotenkin hauskempaa, kun lapsilla on yhteensopivat nimet.